Papin ja baarimikon ammateissa on yhtäläisyyksiä: molemmissa täytyy osata kuunnella ja antaa elämänohjeita tuomitsematta ketään.
Harrastin tänää valokuvausta ja mastelin meren antimia.
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
lauantaina, heinäkuuta 29, 2006
ma 24.heinäkuuta - la 29.heinäkuuta
Smoos.
B ja E laskeutuivat Suomen kamaralle. Hippailua aika lailla. Helsingin kauneutta. Grillausta Vantaalla. Mustikoita metsästä. Oli hyvä saada heidät käymään täällä. He ovat tärkeimpiä. Uusinta ensi vuonna. Sillä mattolaituri, kesäpäivä, mäntysuopa, illan hämäryys ja viini jäivät seuraavaan kertaan.
Ja ensi kertaa tänne tuloni jälkeen -Olen.
Olen.
B ja E laskeutuivat Suomen kamaralle. Hippailua aika lailla. Helsingin kauneutta. Grillausta Vantaalla. Mustikoita metsästä. Oli hyvä saada heidät käymään täällä. He ovat tärkeimpiä. Uusinta ensi vuonna. Sillä mattolaituri, kesäpäivä, mäntysuopa, illan hämäryys ja viini jäivät seuraavaan kertaan.
Ja ensi kertaa tänne tuloni jälkeen -Olen.
Olen.
maanantaina, heinäkuuta 24, 2006
su 23.heinäkuuta
Wow. Mikä ihanuus. Ei mitää kipua missään. Fransmanni visitoi L-singissä- laatuaikaa.
Ilta tosin meni viihteen puolelle. Ennen sitä metsässä naisten kanssa.
Tutustuin Lontoolaiseen rockiin.
Ilta tosin meni viihteen puolelle. Ennen sitä metsässä naisten kanssa.
Tutustuin Lontoolaiseen rockiin.
sunnuntai, heinäkuuta 23, 2006
la 22.heinäkuuta
Kooma...
Siksi koska. Kalliosta Lehtimajaan, josta Pahamaineiseen. Sieltä minulle uutukaisen, myöskin Vatsan tahi Mahan hyvinvointiin tarkoitetun kautta "yökerhoilemaan"vuodeksi Hukattuun ja nyt jälleen Löydettyyn.
Tällaisen jälkeen ei voi löytää itseään kotoolta (jos siis sellaista olisi), joten otin perin järkevän liikkeen ja kyyditsin itseni entisen työpaikkani lähistölle, sillä tuntuma oli hyvä siinä vaiheessa hyvä. Eikä naisen vaisto pettänyt.
Bussissa kotiin päin, päivän jo ollessa pitkällä, oli tarjolla sopiva olkapää, jota vasten kipeähkö ohimo sopivasti lepäsi.
Loppupäivä happoillessa ympäri cityä ja palauttamassa ruotiin suhteita.
Siksi koska. Kalliosta Lehtimajaan, josta Pahamaineiseen. Sieltä minulle uutukaisen, myöskin Vatsan tahi Mahan hyvinvointiin tarkoitetun kautta "yökerhoilemaan"vuodeksi Hukattuun ja nyt jälleen Löydettyyn.
Tällaisen jälkeen ei voi löytää itseään kotoolta (jos siis sellaista olisi), joten otin perin järkevän liikkeen ja kyyditsin itseni entisen työpaikkani lähistölle, sillä tuntuma oli hyvä siinä vaiheessa hyvä. Eikä naisen vaisto pettänyt.
Bussissa kotiin päin, päivän jo ollessa pitkällä, oli tarjolla sopiva olkapää, jota vasten kipeähkö ohimo sopivasti lepäsi.
Loppupäivä happoillessa ympäri cityä ja palauttamassa ruotiin suhteita.
perjantaina, heinäkuuta 21, 2006
pe 21.heinäkuuta
Että pyöräilessä tulee kuuma. Varsinkin sisätilassa, jolloin ei mennä eteenpäin, ei sitten yhtään. Eteenpäin mentiin kehon muokkauksessa. Kuitenkin.
Mietin usein miltä tuntuisi kulkea maiden halki pyörällä. Jo täällä tuntuu, että kaupunki on iholla kun viilettää eteenpäin tahi silmäilee sunnuntai vauhdissa ympäristöä. Saattaisin siis jopa nauttia. Myös siitä sadistisesta puolesta.
Taidan mennä miettimään mahdollisuuksia tuohon baariin, joka niin kovasti minua miellyttää.
Mietin usein miltä tuntuisi kulkea maiden halki pyörällä. Jo täällä tuntuu, että kaupunki on iholla kun viilettää eteenpäin tahi silmäilee sunnuntai vauhdissa ympäristöä. Saattaisin siis jopa nauttia. Myös siitä sadistisesta puolesta.
Taidan mennä miettimään mahdollisuuksia tuohon baariin, joka niin kovasti minua miellyttää.
torstaina, heinäkuuta 20, 2006
to 20.heinäkuuta
Mielettömästi onnea. Olla täällä taas!
Ylhässä yksinäisyydessäni olen totisesti sitä mieltä, että ihmisen paras on kaveri on ihminen itse.
Kuka muu kärsii yhtälailla, kuka muu on iloinen yhtä paljon, kuka muu on vilpittömästi kanssasi niissä tunteissa kokonaisvaltaisesti kuin sinä itse.
Tietenkin harmihduttavasti dialogia ei voi vääntää yhtä huolettomasti tahi vakavissaan. Aikas hankalaa on peilata kertomuksiaan ja kokemuksiaan itsensä kanssa.
Toisaalta, Turhasta kuitenkaan ei tarvitse jutella. Vaikka ehkä haluaisinkin. Mutten kuunnellakseni toisen egoilua tai jakaakseni omaani. Ihan vain Tasavertaisuudessa, ilman Ylenkatsetta keskustella. Olla hiljaa on myös kaunista.
Ylhässä yksinäisyydessäni olen totisesti sitä mieltä, että ihmisen paras on kaveri on ihminen itse.
Kuka muu kärsii yhtälailla, kuka muu on iloinen yhtä paljon, kuka muu on vilpittömästi kanssasi niissä tunteissa kokonaisvaltaisesti kuin sinä itse.
Tietenkin harmihduttavasti dialogia ei voi vääntää yhtä huolettomasti tahi vakavissaan. Aikas hankalaa on peilata kertomuksiaan ja kokemuksiaan itsensä kanssa.
Toisaalta, Turhasta kuitenkaan ei tarvitse jutella. Vaikka ehkä haluaisinkin. Mutten kuunnellakseni toisen egoilua tai jakaakseni omaani. Ihan vain Tasavertaisuudessa, ilman Ylenkatsetta keskustella. Olla hiljaa on myös kaunista.
Tilaa:
Kommentit (Atom)