Ystäväni kantapaikassani tokaisi tänään päivällä blogini olevan täynnä voivotteluja ja että elämäni taitaa olla hyvinkin rankkaa, tosin hänen mielestään ihan syyttä suotta. Pikkuasioita.
Hyvin hyvin mahdollista. Tosin tietyissä vaiheissa ne "pikkuasiat" tuntuu juuri sillä hetkellä kamalan suurilta. Ja se Tunne, on sitä Omaa Itseään. Minua. Niin miksi minä Itseäni ja Tunteitani vähättelisin? Myönnän, että aina kun lukee jälkeen päin noita kirjoituksia, niin sitä naurattaa, - Voi voi, noinko minä tuolloin tuon asia koin.. heheh.
Mutta minähän se siinä.
Mutta koen kuitenkin, että niitä pikkuasioita varsin moni muukin miettii ja jokunen varmasti toteaa jälkeenpäin, että tulipa taas murehdittua taikka tunteiltu suuresti. Minkäs teet. Minä olen monimutkainen yksilö, enkä edes tahdo olla yhtään yksinkertaisempi. En tunteideni, käytökseni tai yhtään minkään kanssa. Miksi edes pitäisi?
Minä olen super-aktiivinen, enrginen ja pidän touhumisesta sekä tekemisestä. Urheilu on niin lähellä sydäntäni, että voisin mennä sen kanssa naimisiin. Olen myös laiska. En voi sietää siivoamista. Ja nukkuminen on parasta mitä tiedän. Pidän myös puhumisesta sekä äänessä olemisesta. Ja rakastan olla ihmisten parissa. Olen ujo. Uusien ihmisten läheisyydessä en välttämättä aina uskalla aloittaa keskustelua.. mistä sitä nyt sitten keskustelisi, kun sääkin on niin klishee. En kuitenkaan jaksa aina tutustua muihin. Paras tapa on juoda silloin ns. kännit tai lähteä menemään-
Pohdin paljon, ehkä liikaakin. Pyrin kuitenkin positiiviseen elämäntapaan vaikka toisinaan sydämeni on surullinen. Nautin, kun saan nauraa, mutta kaipaan hitonmoisesti olla vihainen. Luen roskaromaaneja, hömppä-lehtiä ja anehdin järkeviä väittelyitä sekä keskusteluja. En voi sietää pinnallisia ihmisiä, silti vaatteet ja pukeutuminen sekä toisinaan ns. pintaliitopaikoissa pörrääminen on minulle ihania asioita.
Monimutkaista, ristiriitaista, paatosta, kepeää, hekumallista, epävarmuutta.
En halua olla yksinkertainen, en ajatuksissani, en tunteissani enkä liioin käytöksessäni.
Tämä minä on kaunis, kiinnostava ja elämän suola.
maanantaina, helmikuuta 05, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti