Kirjoittaisinko kevään tulosta, menneestä talvesta, luonnon heräämisestä ja jäätyneen maan sulamisesta.
Vai minuuteni paluusta (tai sen lisäefekteistä), ystävän tulosta (sen vanhan ja uuden), menneistä suhteista (jotka innosti, vavahdutti, ihastutti, pelotti, jännitti, nauratti, ilostutti, suretti..), tunteiden heräämisistä ja jäätyneen uskon sulamisesta.
Enpä taida. Nyt vähän väsyttää.
Argentiinakin oli kerrassaan pysähdyttävä kokemus. Vaikka lujaa mentiin siellä.
Viimeiset kuukaudet ovat jääneet kertomatta, sanomatta. Ne on eletty. Eletty niin sydäntä raastaen, keuhkoja polttaen, naurulihaksia koetellen, järjen läksiäisiä viettäen.. Aistit avoimena, syli suljettuna, silmien janoessa maailman kauneutta, sormen päät roviolla palaessa. Sydämen pakahtuessa kaikesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti