to 28.syyskuu

Voiha pylly. Kisumisut ovat ihan rakkaan riiviöitä ja hurjan suloisia. Niiden nimet on nyt päätetty, Nada The Killa; (Nada) hän rakastaa tuhota kaikkea ja kaiken. Silti on toisen tassun alla, joka puoletaa omaa nime; Cyclops, the Pirate Cat. (Cyklis). Alamme pikku hiljaa pelata yhteisillä pelisäännöillä. Mitä toivoisin myös tulevaan työpaikkaan.. Niin. Mielettömältä kuin se kuulostaakin, työsopimuksen signeerauksen jälkeen tuleva pomo hieman avautui minulle asioista, joita en olisi edes halunnut kuulla.
En olisi halunnut kuulla työyhteisön ongelmia, kuka tekee ja sanoo mitä tai että kuinka minut voidaan suoraan sanottuna heittää "oppositioon", (voitteko kuvitella, että työpaikalla edes on käsitettä oppositio!!?) koska olen innokas työntekijä, joka tykkää liikkua eri työpisteisiin yli yksikkörajojenkin. Että ihan v*tun hyvä meininki. Tietenkin olen enemmän kuin utelias näkemään mitä hittoa on oikein meneillään.. Ja jos niikseen tulee, niin on niitä pikkulintuja ollut myös duunareidenkin puolella. Ja sieltä taas kuullaan eriviä asioita. Joten ollaanko tätä naista vetämässä johonkin suohon, jonne ei uppoa, mutta tiukasti on vain pää pinnalla. Mielenkiintoista ja erittäin huvittavaa. Voi helvetti sanon minä.
Ensiksi on päästy nuorten kanssa täällä päin kriisien yli, niin eiköhän sitten seuraavassa ole ne hiton alansa ammattilaiset tukkanuottasilla. Ja ei edes kuulemma ole uusi asia.. Vuoden jälkeen vasta tähän puututaan ulkoisen ammattilaisen avuin. Voi voi. Vuosi...? Typeyyttä, epä-ammattillista, pelkuruutta ja vihastuttavaa sanon minä.
Noh, mikäpä minä olen muuta sanomaan, että jos alkaa mulla keittää ihan hitosti, niin lisää tekstiä tulee tänne siitä asiasta.

Ja kas kummaa, on kulunut jo pari viikkoa etten ole kuullut kahdesta ystävästäni yhtään mitään, vaikka olenkin yrittänyt tavoitella heitä. Kuinkakohan kauan saan vielä odottaa?

No saapahan sitten kertoa, että on tullut perheen lisäystä ja kihloihinkin ollaan kenties menossa..

pe 22.syyskuuta

"Emme voi kertoa kellon tarkkuudella ystävyyden nimenomaista syntyhetkeä. Samoin kuin astian täyttyessä pisara pisaralta, vihdoin yksi pisara saa sen vuotamaan yli, samoin monien ystävällisten tekojen joukossa on viimein teko, joka saa sydämemme pakahtumaan."

James Boswell (1740-1795) on näin kirjoittanut ystävyyden alusta.

Tänään, eilen ja uskon, että huomennakin tunnen Erityistä kiitollisuutta Erityisesti kolmeen Eri ihmiseen. (Ihania sanoja, jotka aloittavat itsensä kolmella kirjaimella ee, är ja ii.)
Heitä kaikkia yhdistää kuvaus "Ystävä, joka on läsnä pyyteettömästi". Vaikka olen kuinka yrittänyt purkaa mitä tarkoitan, kun olen heille kiitollinen, niin en pysty siihen. En vain löydä sanoja.

Kahta heistä en ole vähään aikaan, yhtä useammin. Kaksi heistä on jo aika vanhoja ystäviä, yksi tuoreempi. Kahden kanssa olen puhunut puhelimessa enemmänkin, yhden kanssa vähemmän. Kaikkien kolmen kanssa Telepatia toimii. Kaikki kolme varmasti tulevat toimeen keskenään täydellisesti.

Olen ylpeä heistä, olen iloinen heistä, olen onnellinen heistä aivan yhtä lailla kuin itsestänikin. Olemme auttaneet toisiamme monissa asioissa, olemme saaneet toisemme nauramaan. He ovat avanneet silmäni, antaneet minulle uusia arvoja. Ensimmäistä kertaa elämässäni käsitin mitä elintärkeän ystävyyden kokeminen voi merkitä enkä kuitenkaan tuntenut itseäni orjuutetuksi tai sidotuksi tuon kokemuksen tähden. Ja vaikka olemme/olisimmekin erossa, en aina kaipaa heidän tosiasiallista läsnäoloaan. Tieto heistä riittää.

"Rakkaus on kaviaaria ja hääkakkua, mansikoita ja kermaa.
Rakkaus on samppanjaa.
Ystävyys on vastaleivottua leipää, tuoretta voita, maalaisjuustoa
ja kannullinen teetä kahdelle.
Elämästä selviytyäkseen kannattaisi tietenkin yhdistää nämä molemmat.
Mutta ystävyys on helpommin sulavaa."

(Pam Brown s.1928)

to 14. syyskuuta

Minulla on ollut evättynä jo toista viikkoa vapaus kirjoittaa Journaliini, Blogiini silloin kun sitä olen tarvinnut. Sillä en omaa Omaa Internetiä.
Eilen päätin muuttaa asian sitoutumalla taloyhtiön laajakaista-verkkoon. Minä, ihmislapsi, joka kammoksuu Sitoutumista henkeen ja vereen, aamukahviin ja iltateehen, lupauduin johonkin pitkäaikaiseen. Tämän viikon aikana jonkun internet - sällin pitäisi tulla se asentamaan -tai jotain siihen suuntaan. En oikein ymmärtänyt koodi-kieltä.
Harmikseni huomasin, että koneeni on altis Viruksille. Voi Perse. Onneksi minä juon beroccaa.

Sekoamis-pisteeni on vaihtunut huutomerkkiin, tai kysymysmerkkiin. Mutta minultahan ei odoteta mitään siiheen suuntaakaan. Sillä omaan järkevyyttä ja ajattelukykyä. Tuntuu, että silloin kun on meneillään flippaus-meininki, muut ajattelevat että nyt on meneillään jotain suurta. Vaikka asia voisi olla ihan pienikin. Tai keskikokoinen. Tai ajattellaan vähäpätöisenä asiana. Joskus näen, luulen näkeväni sen heidän silmistään. Sen tietynlaisen pakokauhun, säikähdyksen tai välttelyn. Ehkä tämä työ, jossa yritän ymmärtää, yritän olla järkevä, kun toinen ei jaksa tai ei omaa siihen vielä tarvittavia taitoja, syö minun asiat ja tunteeni. Tai kun kykenen kenties auttamaan muita pikku ongelmissa, osaan myös ratkoa ne omalta kohdalta. Tietenkään se ei ole niin. Ellen sitten syrjäytä tunteitani. Syrjäytä itseäni.
Osaan kaiketi kuunnella, osaan saada ihmiset kertomaan minulle, tahdonkin asian olevan niin. Toisinaan en. Toisinaan tunnen siitä syyllisyyttä. Tai turhautuneisuutta.
On hetkiä. Ne hetket ovat kammoksuttavia. Sillä silloin minä en jaksa kuunnella, en jaksa neuvoa, keksiä vastauksia, en jaksa tukea, en vain jaksa olla vahva.
Muistan erään kerran muutamia vuosia sitten, jolloin eräs henkilö kertoi minun muuttuneeni, olin tullut heikoksi. "Sä olit ennen paljon vahvempi, kannoit ittees. Nyt sä oot jotenki romahtanut. Sä et ees itkenyt ennen. Sä tuit meitä, mua."
Jälkeen päin hän kertoi, että hän oli silloin tavallaan menettänyt ihmisen, johon oli voinut nojata ja tukeutua pelkäämättä että se sortuisi. Samalla hetkellä näin itseni pakkaamassa tavaroitani ja lentämässä pois.
"Hitto mä mikään kivi oo" ajattelin. Olin aina muka pärjännyt horjumatta. Olin. Tottakai olin. Mutta minulla olikin erilaisia selviytymiskeinoja. Ja kun keinot olivat lopussa, sain voimaa lähdöstäni. Ja kerrankin, sain elää itselleni.
Että niin.. No tuen vieläkin. Tietenkin.
Viime vuoden sain olla oma itseni, heikkonakin. Ilman, että kukaan kyseenalaisti. Minulla ei ollut menneisyyttä heidän kanssaan, minulta ei odotettu yhtään mitään. Pystyin sekoamaan ilman, että tunsin syyllisyyttä. Pystyin iloitsemaan ja lujaa. Nauramaan äänekkästi. Hiljaa vedet silmissä.
Vieläkin pystyn. Miksen. Mutta pelkään silti. Ymmärrän, että ei voi juuttua paikoillaan miettimään liikaa. Asiat ovat ohimenevia jollakin tapaa. Silti ymmärrän jäljet, joita kokemat asiat ihmiseen jättävät.
Minuun jälki jätti ison aukon. Joka toisinaan on hiljaa, toisinaan huutaa -ymmärrystä.

ke 6. syyskuuta

Eilen vielä oli älyttömästi kerrotavaa ja sanottavaa tänne, mutta jotenkin fiilis meni aamusta lähtien. Joogan sijasta varjonyrkkeilin itseni liikkeelle, josta pääsin ylikierrokseen.
Se tila on mahtava voima, kykenee heittäytyä eteen tuleviin haasteisiin ja pysähdyksen tullen tahtoo vain jumittaa.
Ilta hoitunee mukisematta työkentällä. Päivästä hoitelin jo seuraavan työpaikan verkostoja.. Hykerryttäviä mahdollisuuksia edessä.

ma 4.syyskuuta

Argh. Pää räjähtää ja käärmeet luikertelee silmistä. Nukuin yksitoista tuntia. Taisin olla väsynyt. Olen vieläkin. Ei jaksa tänää duunissa noita nuoria älämölöjä. Ei. Ei jaksa huomisia aloituspäiviä. Ei. Ja huomasin viikonloppuna, etten jaksa myöskään mitää helvetin teinejä, itsekkäitä ja kakaramaisia, spekulointeja ja nyrpistysneniä kun olen itse viihteellä. Voi Fitu, sanon minä. Ja kun alkaa fituttaa, niin tulee vedettyy herneet ihan liian helposti ihan tyhmistä asioista, joihin yleensä kohottaisin olkapäitä "ihan sama" ajatuksilla, ja kun niin ei sitten tee, alkaa fituttamaan itseään lisää, josta seuraa että alkaa käyttämään Big Brotherissakin viljeltyä v- alkuista sanaa aivan turhan usein. Joo, olen hirviö.
Miksei asiat voisi sujua niin kuin..niin kuin.. kuin liukastusvoiteella.

No ehkä hieman ylireagoin, mutta olenkin siinä pro. Ja hiton ylpeä siitä. Itseironisesti tiätty. Mahtitahtia.

Odotan yhteen levyyn nimmareita. Heh. Pistin kaverini pahaan asemaan, ronkkippa nyt haudatun bändin luut eloon hetkeksi, jotta saan mitä haluun. Toisaalta on kiva laittaa toiset sellaiseen asemaan, sillä olen hirviö.

la 2. syyskuuta - su 4. syyskuuta

Koti alkaa näyttää pian kodilta. Baarit vieläkin baareja ja miehet miehiä. Huokaus.

Harmittaa vain suunnattomasti, ettei siitä interentin asentajasta kuulu yhtään mitään.

Suunnaton ja loputon kiukutus sunnuntaina. Onneksi sinappisilli auttoi.

pe 1.syyskuuta

Ensimmäinen yö uudessa kodissa on takana. Nukuin hyvin, mutta aivan liian vähän. Olen väsynyt. Väsynyt väsynyt väsynyt väsynyt.

Tainnut nukkua liian vähän viimeiset pari viikkoa. Tarvitsen hyvin nukuttuja öitä. Tarvitsen tarvitsen tarvitsen tarvitsen.

Mutta muutto meni hyvin. Organisoin loistavasti kantajia jokaiseen pisteeseen. Apurit, tai voisiko sanoa nuo työntekijät olivat oikein vahvoja. Taidan perustaa muutto-firman nimeltä 'Rita ja Lapin pojat'. Voi pojat!

Pitkästä aikaa viikonloppu vapaana. Ei kyllä tämä ilta, mutta tämä meneekin vaikka päällä seisten. Hitsi vieköhön!
Huomenissa pääsen sisustelemaan asuntoani erilaisiin tunnelmiin; Pariisin urbaaniin boheemielämään ja Nizzan välimerelliseen raikkauteen.
Ah!

(tässä kohden naureskelen..)