Enemmän tai vähemmän sekaisin reissusta. Lepolomalla. Ei mahdu pieneen päähän kauhiasti kerrallaan pohdittavaa. Oma koppa on tärkein. Se on vissi.
Nyt jo hymyilyttää enemmän kuin alkuviikosta. Ja pian onkin joulu. Lumi vain puuttuu. Saisi edes jotain valoa tähän vuoden-aikaan.
lauantaina, marraskuuta 25, 2006
perjantaina, marraskuuta 24, 2006
Bryssel-Suomi
Silmän räpäystäkään nukkunut.
Hyvästelin vielä B:n. Nähdään. Tulee ikävä.
Taksi vei minut rautatieasemalle, juna lentokentälle, lentokone Suomeen. Sydänriipus kaulassa.
Hyvästelin vielä B:n. Nähdään. Tulee ikävä.
Taksi vei minut rautatieasemalle, juna lentokentälle, lentokone Suomeen. Sydänriipus kaulassa.
Bryssel
Puoli kaksi. Herättiin. Koomassa. Juhlinta tuntui vieläkin. Päässä. Jaloissa. Käsissä. Vartalossa. Kuitenkaan ei kuolemaa.
Haikeus. Huomisen jälkeen olen taas Suomessa. Piristy. Lähdetään kaupungille. Pukeudutaan hyvin. Käydään suklaapuodeissa, tee-kaupassa. Ihmisten ympärille.
Niin me B:n kanssa teimme varaslähdön kohti keskustaa. Tuntui, että tämä on oikein. Tässä kuulun olla. Tämän tunteen kanssa.
Silti juuri tänä päivänä kaikki tapahtui jotenkin hidastetusti, ulkopuolisen silmin. Näin kun tyttö liittyi tupsahtaen suklaapuodin edessä kahden muun seuraan. Neljäs istahti pöydän ääreen heidän seuraansa kulmassa olevan kahvilan.
He juttelivat hieman väsyneenä, pienesti hymyillen. Yksi heistä oli hurjan nälkäinen, toinen hieman vain. Kaksi muuta eivät syöneet, joivat kentis kahvin. He lähtivät, tyttö käveli ovea päin. Käsikynkkää kävelivät valojen kruunamilla kaduilla. Toisinaan vaitonaisempana, toisinaan höpötellen ja nauraen. Eri kieliä. Pohtivat onko niissä samankaltaisuuksia. Kertoivat tarinoita mitä on tapahtunut heille juuri siinä kohden kaupunkia.
Tram-pysäkillä huomasivat yhteisen kaverinsa rullaluistelevan ohi. Mieletöntä nähdä sinua, yritimme hetki sitten soittaa, et vastannut. Niin niin, monta kuukautta on kulunut. Nähdään Tavessa.
Nauraen hyppäsivät tramiin. Tytöt kertoivat tarvitsevansa aikaa jutella kahdestaan. He erosivat poikien hypätessä tramista pois kohti kauppaa. Nähdään Tavessa.
Kaakaon äärellä tytöt pohtivat heitä neljää, heidän ystävyyttä. Ja sitä viidettä, joka ei ole paikalla. Kuinka välitöntä, kuinka aitoa. Kuinka ainutkertaista. Ei sillä väliä missä. Kunhan vain yhdessä. Ja miten sittenkin elämä ajaa heidät eri puolille maailmaa. Kuinka toisinaan ikävä painaa. Muistot naurattaa. Mielummin poissa, mutta läsnä. Kuin paikalla, muttei läsnä.
Hei N, kuinka voit. Hauska nähdä. Kerro elämästäsi. Ihana nähdä. Pojat, mitä ruokana. Mikä leffa. On jo nälkäkin. Lähdetään. Kävellään. Ei jaksa. Kai se on pakko.
Ja niin pojat tekivät ruuan. Yksi tyttö pakkaili. Kotvan kuluttua he kaikki neljä istuutuivat sohvalle, söivät ja katsoivat elokuvaa. Kiljuivat tuon tuosta. Turvatuivat tiukan paikan tullen toisiinsa.
Elokuva ohi. Tyhjyys ja pelko. Naurua. Huh, mikä pätkä. Ihan kamala.
Halauksia ja hyvästejä. Kaksi lähti ja kaksi jäi.
Nukkumaan.
Haikeus. Huomisen jälkeen olen taas Suomessa. Piristy. Lähdetään kaupungille. Pukeudutaan hyvin. Käydään suklaapuodeissa, tee-kaupassa. Ihmisten ympärille.
Niin me B:n kanssa teimme varaslähdön kohti keskustaa. Tuntui, että tämä on oikein. Tässä kuulun olla. Tämän tunteen kanssa.
Silti juuri tänä päivänä kaikki tapahtui jotenkin hidastetusti, ulkopuolisen silmin. Näin kun tyttö liittyi tupsahtaen suklaapuodin edessä kahden muun seuraan. Neljäs istahti pöydän ääreen heidän seuraansa kulmassa olevan kahvilan.
He juttelivat hieman väsyneenä, pienesti hymyillen. Yksi heistä oli hurjan nälkäinen, toinen hieman vain. Kaksi muuta eivät syöneet, joivat kentis kahvin. He lähtivät, tyttö käveli ovea päin. Käsikynkkää kävelivät valojen kruunamilla kaduilla. Toisinaan vaitonaisempana, toisinaan höpötellen ja nauraen. Eri kieliä. Pohtivat onko niissä samankaltaisuuksia. Kertoivat tarinoita mitä on tapahtunut heille juuri siinä kohden kaupunkia.
Tram-pysäkillä huomasivat yhteisen kaverinsa rullaluistelevan ohi. Mieletöntä nähdä sinua, yritimme hetki sitten soittaa, et vastannut. Niin niin, monta kuukautta on kulunut. Nähdään Tavessa.
Nauraen hyppäsivät tramiin. Tytöt kertoivat tarvitsevansa aikaa jutella kahdestaan. He erosivat poikien hypätessä tramista pois kohti kauppaa. Nähdään Tavessa.
Kaakaon äärellä tytöt pohtivat heitä neljää, heidän ystävyyttä. Ja sitä viidettä, joka ei ole paikalla. Kuinka välitöntä, kuinka aitoa. Kuinka ainutkertaista. Ei sillä väliä missä. Kunhan vain yhdessä. Ja miten sittenkin elämä ajaa heidät eri puolille maailmaa. Kuinka toisinaan ikävä painaa. Muistot naurattaa. Mielummin poissa, mutta läsnä. Kuin paikalla, muttei läsnä.
Hei N, kuinka voit. Hauska nähdä. Kerro elämästäsi. Ihana nähdä. Pojat, mitä ruokana. Mikä leffa. On jo nälkäkin. Lähdetään. Kävellään. Ei jaksa. Kai se on pakko.
Ja niin pojat tekivät ruuan. Yksi tyttö pakkaili. Kotvan kuluttua he kaikki neljä istuutuivat sohvalle, söivät ja katsoivat elokuvaa. Kiljuivat tuon tuosta. Turvatuivat tiukan paikan tullen toisiinsa.
Elokuva ohi. Tyhjyys ja pelko. Naurua. Huh, mikä pätkä. Ihan kamala.
Halauksia ja hyvästejä. Kaksi lähti ja kaksi jäi.
Nukkumaan.
keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006
Bryssel
Lauantain aamu avautui jälleen aurinkoisena...
Edellisestä päivästä vielä hymy kasvoilla. Perjantai..Vaikka menikin myöhäiseen, niin ei ollut edes päänsärkyä liioin. Illalliseksi olimme syöneet poikien kanssa erittäin maukasta katkarapurisottoa à la E. A ei valitettavasti päässyt syömään, mutta baarikierroksille kyllä! B meinasi jo lähteä nukkumaan, mutta luulen että sievä valkoviinihumaluus sai ruotsin pojankin jälleen elävien kirjoihin. Heh. Sitä paitsi oletan myös, ettei -kieli-ulkona-suusta-puhuminen voi olla tylsää katseltavaa tahi kuunneltavaa. Kyllä siinä kuollutkin heräisi..err..
Tavessa oli perjantai-hulina. Y oli myös siellä. Ylpeänä kertoi uudesta tyttöystävästään. Minäkin olisin ylpeä, jos olisin hän. Mitä nyt sitten tarkoitankaan tuolla...
Heti aluksi olimme tilaavinamme jäätyneeseen sieluumme kuumaa Irish-coffeeta.. Ystävällisesti baarimikko sanoi ettei heillä ole..(?) Joten tilasimme vaihtoehtoisesti espresso-kahvit ja viskiä. Kaadoimme baarimikon edessä viskit espressoon ja sanoimme hymyillen 'kiitos'. Elämästä ja jostain muusta mitkä ovat kenkien alla-hölpötyksien ympäröimänä joimme janoomme vielä kannullisen Mojitoa, ennen kuin vaihdoimme baaria L'Atelieriin. Siellä alkoi ihanan hykerryttävä nauru ja riemu sekä käsittämätön koomisuus. M:kin saapui paikalle hyvissä ajoin ennen suurinta humaluutta. Luulen, että A sai kameraansa mahtavia kuvia..Ja toivon myös näkeväni ne joskus myös minun tietokoneellani. Sillä minä kerrassaan idioottina unohdin omani.
M heitti meidät kämpillemme ja painuimme pehkuihin. Sovimme näkevämme seuraavana iltava Casino Royal teeman ympäröimänä.
Tuo siis oli perjantai.
Lauantai avautui siis aurinkoisena. A tupsahti E:lle tuoden mukanaan suklaa-croissantteja sekä niitä tavallisia. Mr. B vielä puuttuim, mutta kaiketi oli tulossa. Voin hieman huonosti sittenkin.. tai ainakin jumitin.
Olin sitä aikaisemmin koomaillut, jumittanut ja pohtinut. Kerrassaan hienoja ihmisiä nuo. Miten kummassa minä olen ansainnut he elämääni. He tuovat iloa, lämpöä ja vapautta. He välittävät.
Teimme yllätyshyökkäyksen B:n kämpille, A:n avainten avulla. Tuloksena B oli suihkunraikkas ja aatamin asussa.Voi pojat..!
Suuntasimme tänäkin raikkaana päivänä jälleen ostoksille. Nyt oli kaksi muodin uhria liikenteessä. Mahtavaa. Löytöjä jälleen! Super-seksikäs agenttileninki. Ainakin tietää mistä tulee onnelliseksi. Ostamisesta.. hmm.
Tramissa kohti DODeja voin pahoin. Ugh.
Muutaman tunnin kuluttua oli jo pakko tankata ravintoa, hot-soup, hot-panini, hot-coffee. Hot-persons, us!
Alkuillan hämärässä kävelimme torilla, Vintage-puodin asusteita miettiessä, löysimme torilta 21 vuotta vanhan Chileläisen punaviini-pullon etiketin:
Santa Rita, 1985.
Oho.
Illemmalla muutin Björnille. Otimme pienet unet ennen illallis-ravintolaan menoa. Siellä oli muuten niin hyvää ruokaa ettei toista! Tosin jouduimme odottamaan hieman, sillä pöytävarauksemme olikin olematon. Kadonnut. No, aperothan ovat oiva keino herättää ruokahalua.. heh. Maistoin pääskystä, jänistä, bambia, katkarapuja, lohta, afrikkalaisittain tehtyjä banaaneja..
nam nam. Ja huippuhyvää valkoviiniä.
Agentti-bileet Autoworld -museossa. Onnistuneet sellaiset!! Tanssimme, joimme, nauroimme, tanssimme, joimme, keskustelimme, poseerasimme, tanssimme, hulluttelimme!
Sekä pudotimme käsilaukun.
Edellisestä päivästä vielä hymy kasvoilla. Perjantai..Vaikka menikin myöhäiseen, niin ei ollut edes päänsärkyä liioin. Illalliseksi olimme syöneet poikien kanssa erittäin maukasta katkarapurisottoa à la E. A ei valitettavasti päässyt syömään, mutta baarikierroksille kyllä! B meinasi jo lähteä nukkumaan, mutta luulen että sievä valkoviinihumaluus sai ruotsin pojankin jälleen elävien kirjoihin. Heh. Sitä paitsi oletan myös, ettei -kieli-ulkona-suusta-puhuminen voi olla tylsää katseltavaa tahi kuunneltavaa. Kyllä siinä kuollutkin heräisi..err..
Tavessa oli perjantai-hulina. Y oli myös siellä. Ylpeänä kertoi uudesta tyttöystävästään. Minäkin olisin ylpeä, jos olisin hän. Mitä nyt sitten tarkoitankaan tuolla...
Heti aluksi olimme tilaavinamme jäätyneeseen sieluumme kuumaa Irish-coffeeta.. Ystävällisesti baarimikko sanoi ettei heillä ole..(?) Joten tilasimme vaihtoehtoisesti espresso-kahvit ja viskiä. Kaadoimme baarimikon edessä viskit espressoon ja sanoimme hymyillen 'kiitos'. Elämästä ja jostain muusta mitkä ovat kenkien alla-hölpötyksien ympäröimänä joimme janoomme vielä kannullisen Mojitoa, ennen kuin vaihdoimme baaria L'Atelieriin. Siellä alkoi ihanan hykerryttävä nauru ja riemu sekä käsittämätön koomisuus. M:kin saapui paikalle hyvissä ajoin ennen suurinta humaluutta. Luulen, että A sai kameraansa mahtavia kuvia..Ja toivon myös näkeväni ne joskus myös minun tietokoneellani. Sillä minä kerrassaan idioottina unohdin omani.
M heitti meidät kämpillemme ja painuimme pehkuihin. Sovimme näkevämme seuraavana iltava Casino Royal teeman ympäröimänä.
Tuo siis oli perjantai.
Lauantai avautui siis aurinkoisena. A tupsahti E:lle tuoden mukanaan suklaa-croissantteja sekä niitä tavallisia. Mr. B vielä puuttuim, mutta kaiketi oli tulossa. Voin hieman huonosti sittenkin.. tai ainakin jumitin.
Olin sitä aikaisemmin koomaillut, jumittanut ja pohtinut. Kerrassaan hienoja ihmisiä nuo. Miten kummassa minä olen ansainnut he elämääni. He tuovat iloa, lämpöä ja vapautta. He välittävät.
Teimme yllätyshyökkäyksen B:n kämpille, A:n avainten avulla. Tuloksena B oli suihkunraikkas ja aatamin asussa.Voi pojat..!
Suuntasimme tänäkin raikkaana päivänä jälleen ostoksille. Nyt oli kaksi muodin uhria liikenteessä. Mahtavaa. Löytöjä jälleen! Super-seksikäs agenttileninki. Ainakin tietää mistä tulee onnelliseksi. Ostamisesta.. hmm.
Tramissa kohti DODeja voin pahoin. Ugh.
Muutaman tunnin kuluttua oli jo pakko tankata ravintoa, hot-soup, hot-panini, hot-coffee. Hot-persons, us!
Alkuillan hämärässä kävelimme torilla, Vintage-puodin asusteita miettiessä, löysimme torilta 21 vuotta vanhan Chileläisen punaviini-pullon etiketin:
Santa Rita, 1985.
Oho.
Illemmalla muutin Björnille. Otimme pienet unet ennen illallis-ravintolaan menoa. Siellä oli muuten niin hyvää ruokaa ettei toista! Tosin jouduimme odottamaan hieman, sillä pöytävarauksemme olikin olematon. Kadonnut. No, aperothan ovat oiva keino herättää ruokahalua.. heh. Maistoin pääskystä, jänistä, bambia, katkarapuja, lohta, afrikkalaisittain tehtyjä banaaneja..
nam nam. Ja huippuhyvää valkoviiniä.
Agentti-bileet Autoworld -museossa. Onnistuneet sellaiset!! Tanssimme, joimme, nauroimme, tanssimme, joimme, keskustelimme, poseerasimme, tanssimme, hulluttelimme!
Sekä pudotimme käsilaukun.
perjantaina, marraskuuta 17, 2006
Bryssel
Voi hitsilainen mika lento!! Olin aivan satavarma, etta kone tippuu.. Kaiken lisaksi korvatulpat estivat kuulemasta kapteenin kerronnan siita miksemme heti laskeutuneet ja miksi kone tarisi seka heittelehti.. silloin tunsin kuolemanpelkoa ja oli pienesta kiinni etten alkanut hyperventiloimaan. HuH.
Onnekseni laskeuduimme melko pian kuitenkin, ennen kuin mielikuvitukseni olisi tehnyt temppusia enemmankin. Joten Brysselissa nyt ollaa ja hyvin voidaan!!
Kerrassaan hienoa oli nahda pojat Tavessa.. Voi etta sita sanoinkuvaamatonta onnea, riemua ja jannitysta oli olla bussissa ja tajuta, etta on melkein kuin kotona! Nahda ja tuntea kaupunki sen jalkeen, kun on aikoinaan lahtenyt sielta ehjana, kokonaisena ja onnellisena.
Kappailtiin yliopistoalueen kaduilla kolmisteen alkuillan hamarassa, pienessa vesisateesa kohti poikien kamppia. Kuin ennen vanhaan. Turisten kuulumisia ja innosta hymyillen pienellekin kommentille tai sutjautukselle. Illallisen, toasteja à la E:n, aikana humaltuminen lisasi harvinaisten lappian maaraa, jonka tuloksena syntyi "bad-joke -hattu".
A tupsahti (A:n tulot ovat aina sellaisia raikkaita ja iloisia tupsahduksia) myoskin E:lle ja koko konkkaronkka yhdessa jalleen! Puolen yon aikaan ylakerran naapuri koputti oveen ja esitteli flyereita taman viikonlopun sunnuntaina olevista iltapaiva-bileista --> no more boring sundays! Super_manific!!!
Herasin virkeana aurinkoiseen(!) aamuun ja todeten etten ollut nukkunut pitkaan aikaan yhta hyvin! Herasin vain yhden kerran yon aikana. Aamiaisen jalkeen lahdimme E:n kanssa Jazz-Stationille; vanha juna-asema joka on muutettu elegantiksi retro jazz-klubiksi. Erittain loistava jazz-yhtye. Jopa viimeisen biisin aikana sain paahani lyriikoita.. erittain voimakas biisi.
Tavattattiin Anu Art_Loissa ja suunnattiin metromme Rua Neuvelle.. Himo-shoppailijan taivas arkipaivana ennen ruuhka-aikaa.. Loytoja loytoja!! Vaatteita, laukkuja, kenkia, paitoja, takkeja, koruja.... Ihanaa. Ja sydänriipuksen. Metallinen riipus, sydämenmuotoinen.
Rankan ja hauskan iltapaivan jalkeen palkitsimme itsemme kuumalla, suussasulavalla belgialaisella vohvelilla! Nam!!!
Illalla dinner ystavien kesken ja sitten Taveen moikkaamaan loput!
A bientot!
Onnekseni laskeuduimme melko pian kuitenkin, ennen kuin mielikuvitukseni olisi tehnyt temppusia enemmankin. Joten Brysselissa nyt ollaa ja hyvin voidaan!!
Kerrassaan hienoa oli nahda pojat Tavessa.. Voi etta sita sanoinkuvaamatonta onnea, riemua ja jannitysta oli olla bussissa ja tajuta, etta on melkein kuin kotona! Nahda ja tuntea kaupunki sen jalkeen, kun on aikoinaan lahtenyt sielta ehjana, kokonaisena ja onnellisena.
Kappailtiin yliopistoalueen kaduilla kolmisteen alkuillan hamarassa, pienessa vesisateesa kohti poikien kamppia. Kuin ennen vanhaan. Turisten kuulumisia ja innosta hymyillen pienellekin kommentille tai sutjautukselle. Illallisen, toasteja à la E:n, aikana humaltuminen lisasi harvinaisten lappian maaraa, jonka tuloksena syntyi "bad-joke -hattu".
A tupsahti (A:n tulot ovat aina sellaisia raikkaita ja iloisia tupsahduksia) myoskin E:lle ja koko konkkaronkka yhdessa jalleen! Puolen yon aikaan ylakerran naapuri koputti oveen ja esitteli flyereita taman viikonlopun sunnuntaina olevista iltapaiva-bileista --> no more boring sundays! Super_manific!!!
Herasin virkeana aurinkoiseen(!) aamuun ja todeten etten ollut nukkunut pitkaan aikaan yhta hyvin! Herasin vain yhden kerran yon aikana. Aamiaisen jalkeen lahdimme E:n kanssa Jazz-Stationille; vanha juna-asema joka on muutettu elegantiksi retro jazz-klubiksi. Erittain loistava jazz-yhtye. Jopa viimeisen biisin aikana sain paahani lyriikoita.. erittain voimakas biisi.
Tavattattiin Anu Art_Loissa ja suunnattiin metromme Rua Neuvelle.. Himo-shoppailijan taivas arkipaivana ennen ruuhka-aikaa.. Loytoja loytoja!! Vaatteita, laukkuja, kenkia, paitoja, takkeja, koruja.... Ihanaa. Ja sydänriipuksen. Metallinen riipus, sydämenmuotoinen.
Rankan ja hauskan iltapaivan jalkeen palkitsimme itsemme kuumalla, suussasulavalla belgialaisella vohvelilla! Nam!!!
Illalla dinner ystavien kesken ja sitten Taveen moikkaamaan loput!
A bientot!
sunnuntai, marraskuuta 12, 2006
Iskälle tehtiin päivälliseksi tonnikala-pippuripihviä siitakesienikastikkeessa.
Jälkiruoaksi valkosuklaa-jogurttivaahtoa glögi-marinoitujen marjojen kera.
Sanat, lauseet ja virkkeet ovat mytyssä päässäni. En saa niitä pois selkeästi ja tuntuu että on jumissa-Jumissa-Jumissa.
Kolme päivää. Nyt on alkanut pelottaa ihan sairaasti.
Jälkiruoaksi valkosuklaa-jogurttivaahtoa glögi-marinoitujen marjojen kera.
Sanat, lauseet ja virkkeet ovat mytyssä päässäni. En saa niitä pois selkeästi ja tuntuu että on jumissa-Jumissa-Jumissa.
Kolme päivää. Nyt on alkanut pelottaa ihan sairaasti.
perjantaina, marraskuuta 10, 2006
Täten lainaan tänään joltain muulta jotain mitä itse en osaisi tällä hetkellä paremmin kuvata.
Hulluuden alkeet
Tiedän! Tiedän!
Jos sinun ihosi osaisi puhua
se huutaisi suoraa huutoa:
Tule! Tule!
Eikä minun ihoni
kykenisi leikkimään
kuuroa ja tietämätöntä
Se tulisi hulluksi
niin kuin hulluksi tullaan
siitä mitä
hintaa kyselemättä halutaan
eikä mistään hinnasta saada
- Tommy Tabermann
Hulluuden alkeet
Tiedän! Tiedän!
Jos sinun ihosi osaisi puhua
se huutaisi suoraa huutoa:
Tule! Tule!
Eikä minun ihoni
kykenisi leikkimään
kuuroa ja tietämätöntä
Se tulisi hulluksi
niin kuin hulluksi tullaan
siitä mitä
hintaa kyselemättä halutaan
eikä mistään hinnasta saada
- Tommy Tabermann
lauantaina, marraskuuta 04, 2006
Huokausten kirjo pian tukahduttaa minut. Voi kun voisin edes vihata talvea tai tätä asuntoa tai vaikka naapureitani. Niin olisi edes jotain muuta. Jotain muuta kuin tätä.
Talvea ei voi vihata, ei siinä ole vihattavaa. Talvi on kaunis. Rumana, paljaana ja valkean täyteisenä. Ihan sama. Tämä asunto, kerrassaan pieni ja oma turvapaikkani, tuulensuojani. Vaikka yksin. Ja naapurit.. Niiden varjot eivät peitä näkyvyyttä sillä pidän verhot ikkunoitteni edessä ja oven lukittuna.
Voisinko halita salaa. (Ei, tuosta ei puutu yhtä ällää.)
Tietäisinpä vain kuinka.
Taidan ripustaa pyykkini. Sitten mennä sinne juhliin, jotka olin jo unohtanut. Kenties on tarjolla jatkot.
Ensi viikolla messuille, niin kuin edellisenä. Kohta on myös se lento. Toivoisin toisaalta, että se olisi sittenkin tuntemattomaan. Voisin paeta alakuloa. Puuduttavaa.
Vodkaa. Vilaus peiliin, taas kaunis olo päältä. Hienoa.
Näin. Joka päivä. Emme huomaa.
Talvea ei voi vihata, ei siinä ole vihattavaa. Talvi on kaunis. Rumana, paljaana ja valkean täyteisenä. Ihan sama. Tämä asunto, kerrassaan pieni ja oma turvapaikkani, tuulensuojani. Vaikka yksin. Ja naapurit.. Niiden varjot eivät peitä näkyvyyttä sillä pidän verhot ikkunoitteni edessä ja oven lukittuna.
Voisinko halita salaa. (Ei, tuosta ei puutu yhtä ällää.)
Tietäisinpä vain kuinka.
Taidan ripustaa pyykkini. Sitten mennä sinne juhliin, jotka olin jo unohtanut. Kenties on tarjolla jatkot.
Ensi viikolla messuille, niin kuin edellisenä. Kohta on myös se lento. Toivoisin toisaalta, että se olisi sittenkin tuntemattomaan. Voisin paeta alakuloa. Puuduttavaa.
Vodkaa. Vilaus peiliin, taas kaunis olo päältä. Hienoa.
Näin. Joka päivä. Emme huomaa.
torstaina, marraskuuta 02, 2006
to 2.marraskuuta
Pitäisi ihan juuri lähteä töihin. Mutta taidan pistää sitä ennen tähän yhdet lyriikat.
Sillä muut on proosaa, minä lyriikkaa.
Liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja, sama se
Liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Kai joskus on vain pakko mennä
Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä ettei jäädy
Siinä pakkasilmassa
Aivan liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja. Sama se
Kai joskus on vain pakko mennä
Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä etteis jäädy
Siinä pakkasilmassa
Joku juo liikaa
Joku pettää
Joku puhuu liikaa
Joku ei mittää
Joku juo liikaa
Joku pettää
Joku puhuu liikaa
Joku ei mittää...
Joku nalkuttaa, Joku lyö
Joku sairastuu ja toista syö
Joku kahdehtii tai työ menee kaiken edelle
Ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
Joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden
Sillä muut on proosaa, minä lyriikkaa.
Liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja, sama se
Liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Kai joskus on vain pakko mennä
Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä ettei jäädy
Siinä pakkasilmassa
Aivan liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja. Sama se
Kai joskus on vain pakko mennä
Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä etteis jäädy
Siinä pakkasilmassa
Joku juo liikaa
Joku pettää
Joku puhuu liikaa
Joku ei mittää
Joku juo liikaa
Joku pettää
Joku puhuu liikaa
Joku ei mittää...
Joku nalkuttaa, Joku lyö
Joku sairastuu ja toista syö
Joku kahdehtii tai työ menee kaiken edelle
Ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
Joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden
Tilaa:
Kommentit (Atom)