Bryssel

Puoli kaksi. Herättiin. Koomassa. Juhlinta tuntui vieläkin. Päässä. Jaloissa. Käsissä. Vartalossa. Kuitenkaan ei kuolemaa.

Haikeus. Huomisen jälkeen olen taas Suomessa. Piristy. Lähdetään kaupungille. Pukeudutaan hyvin. Käydään suklaapuodeissa, tee-kaupassa. Ihmisten ympärille.

Niin me B:n kanssa teimme varaslähdön kohti keskustaa. Tuntui, että tämä on oikein. Tässä kuulun olla. Tämän tunteen kanssa.

Silti juuri tänä päivänä kaikki tapahtui jotenkin hidastetusti, ulkopuolisen silmin. Näin kun tyttö liittyi tupsahtaen suklaapuodin edessä kahden muun seuraan. Neljäs istahti pöydän ääreen heidän seuraansa kulmassa olevan kahvilan.
He juttelivat hieman väsyneenä, pienesti hymyillen. Yksi heistä oli hurjan nälkäinen, toinen hieman vain. Kaksi muuta eivät syöneet, joivat kentis kahvin. He lähtivät, tyttö käveli ovea päin. Käsikynkkää kävelivät valojen kruunamilla kaduilla. Toisinaan vaitonaisempana, toisinaan höpötellen ja nauraen. Eri kieliä. Pohtivat onko niissä samankaltaisuuksia. Kertoivat tarinoita mitä on tapahtunut heille juuri siinä kohden kaupunkia.

Tram-pysäkillä huomasivat yhteisen kaverinsa rullaluistelevan ohi. Mieletöntä nähdä sinua, yritimme hetki sitten soittaa, et vastannut. Niin niin, monta kuukautta on kulunut. Nähdään Tavessa.
Nauraen hyppäsivät tramiin. Tytöt kertoivat tarvitsevansa aikaa jutella kahdestaan. He erosivat poikien hypätessä tramista pois kohti kauppaa. Nähdään Tavessa.

Kaakaon äärellä tytöt pohtivat heitä neljää, heidän ystävyyttä. Ja sitä viidettä, joka ei ole paikalla. Kuinka välitöntä, kuinka aitoa. Kuinka ainutkertaista. Ei sillä väliä missä. Kunhan vain yhdessä. Ja miten sittenkin elämä ajaa heidät eri puolille maailmaa. Kuinka toisinaan ikävä painaa. Muistot naurattaa. Mielummin poissa, mutta läsnä. Kuin paikalla, muttei läsnä.

Hei N, kuinka voit. Hauska nähdä. Kerro elämästäsi. Ihana nähdä. Pojat, mitä ruokana. Mikä leffa. On jo nälkäkin. Lähdetään. Kävellään. Ei jaksa. Kai se on pakko.

Ja niin pojat tekivät ruuan. Yksi tyttö pakkaili. Kotvan kuluttua he kaikki neljä istuutuivat sohvalle, söivät ja katsoivat elokuvaa. Kiljuivat tuon tuosta. Turvatuivat tiukan paikan tullen toisiinsa.

Elokuva ohi. Tyhjyys ja pelko. Naurua. Huh, mikä pätkä. Ihan kamala.

Halauksia ja hyvästejä. Kaksi lähti ja kaksi jäi.

Nukkumaan.