ke 30.elokuuta

Haluaisin syödä kanssasi jäätelöä. Katsella aamuisin, kun luet lehteä. Pyyhkiä leuastasi leivän murusen. Juosta raitiovaunuun sateessa. Juosta metroon auringon paisteessa, ettei myöhästytä töistä. Riidellä ja sopia. Riidellä, mököttää ja laittaa tekstiviestin töistä. Nähdä illalla ja halata. Halata aamulla. Käydä kaupassa. Työntää ostoskärryjä Ikeassa. Istua kanssasi kahvilassa ja olla puhumatta toisilleen. Katsella sinua kujeilevasti. Odottaa kipeänä kotona, tietäen että tulet pian jäätelön kanssa. Vuokrata elokuva kanssasi. Syödä meille valmistamaasi ruokaa. Syödä meille valmistamaani ruokaa. Soittaa sinulle, kun harmittaa. Kuunnella sinua, kun sinua harmittaa. Innostua kanssasi. Kuunnella metsästystarinoitanne. Luottaa sinuun. Värjötellä pakkasella ulkona odottamassa, kun unohdin avaimet. Nähdä hymysi. Nähdä kyyneleesi. Pestä yhdessä pyykkimme. Ripustaa ne sitten narulle. Heittää lasi seinään, kun hermostun tietäen ettet suutu. Pyytää tuhannesti anteeksi. Olla huolissani, kun olet kaljottelemassa kavereittesi kanssa ja unohdit ilmoittaa. Suuttua siitä. Kuulla, ettei niin enää toistu. Ja leppyä. Laulaa jukeboxin tahdissa kanssasi. Tavata vanhempasi. Pyytää sinua vaihtamaan uusi lamppu asuntooni. Juoda hirveät humalat kanssasi baarissa. Vetää kalsarikännit kotona. Lentää lomamatkalle. Nukkua hotellissa kainalossasi. Nukkua kotona kainalossasi. Antaa sinulle lahja. Saada sinulta lahja. Kävellä käsikädessä ja näyttää typerän rakastuneelta. Tehdä yhteisiä suunnitelmia. Luopua omistamme joskus toisen takia. Käydä torilta hakemassa muikkuja. Keskustella elämistämme ennen toisiamme. Olla koko päivä sisällä kanssasi. Kutsua ystäviämme juhlimaan vuosipäiväämme. Kuulla äänesi puhelimessa, kun olemme tyttöjen kanssa ulkona. Heittää sinua lumipallolla. Saada sinulta lumipesu. Hankkia kissa. Keksiä sille nimi. Olla baarissa ystäviemme kanssa, puhumatta toisillemme lainkaan, katselemme vain toisiamme toisinaan. Tanssia oikein hulluna hölmösti. Tanssia rauhallisesti ja hiljaa. Astella nurmikolla. Oppia sinulta ymmärtämistä. Oppia sinusta asioita. Antaa meidän pitää jotkut omat asiat ominamme. Saada sinulta avain asuntoosi. Lukea sinulle pätkän naisten lehdestä. Lukea sinulla pätkä romaanista. Antaa sinulle avain asuntooni. Arvostella missejä kanssasi sohvalta käsin. Mennä katutaiteilijan malliksi lomamatkallamme. Laittaa se seinälle. Käydä elokuvissa ja syödä popcorneja, että maha tulee kipeäksi. Syödä ravintolassa monia kertoja. Saada sinulta tekstiviesti kesken kokouksen. Ikävöidä sinua. Nauraa kanssasi. Tuntea ja kuulla, että oikeasti välität minusta.

su 27.elokuuta

Tietääkseni, jos ison reiän tai aukon täyttää, on silloin se täysi ja tuskin siitä suurenee.

to 24.elokuuta

Taitaa olla aikaa kulunut viimeisestä merkinnästä. Ja edellinenkin oli aika "laitonta" meininkiä. Runo. Pah. Voisi kuitenkin sanoa, että olen kaiken ajattelullisen toiminnan, pohtimisen ja niin edespäin, käyttänyt itseni viihdyttämiseen; lukemiseen. Ja kun kunnon kirjoihin pääsen käsiksi, en nyt sitten tarkoita mitään über -ajattelijoiden kirjoituksia tahi kunnon tiiliskiviä, vaan kunnon kirjoja minunlaiseni ihmisen viihdyttämiseen, en tohdi lopettaa ennen kuin viimeinen sivu on käännetty. Siinä välissä, lukemisen ja viimeisen sivun, teen vain pakolliset toiminnot; syön, nukun ja käyn töissä sekä tapaan ystäviä. Hetket yksin on pyhitetty kirjalle.
Nyt kuitenkin, viimeinen kirja luettu erään kirjailijan suomennoksista, jonka myös koiruus luki, tosin hieman raadollisemmin ja raateli sen, joten voin taas antaa aivojeni sulavasti rullata jotain keskinkertaista ulos koneelle.

Perjantaisin minulla on etuoikeus saada yhdeltä rakkaus-runoilijalta runo sähköpostiin. (Saa tämän naisen tunne-elämään pientä pehmeyttä..) Ja tänään perjantaina oli tullut sellainen jälleen, joks minusta se oli kerrassaan mainio. Sillä nykyäänhän meillä on toisinaan tarve, joskus jopa aina alitajunnassa, saada asiat itselleen suotuisaksi taikka omaksi, tehdä ehkä jopa muiden epäonneksi tekoja; keinoja kaihtamatta tai piittaamatta hyviksi luetuista, kohteliaista käytöstavoista tai joskus jopa vallitsevista laeista. Eikö näin? Minä ainakin voin nostaa käteni ilmaan myöntymisen merkiksi.
Mutta kerrassaan oli ihanaa lukea tässä aamusella teksti, jossa kehoitettiin hinnalla millä hyvänsä, että mitään muuta ei kannata tehdä, kuin rakastaa hillittömästi, hintaa kyselemättä.


No, ehken kuitenkaan ihan hinnalla millä hyvänsä, on minulla vielä ennakkoluuloja ja kyllä toisinaan, ehkä aina, kysyn kyllä hintaa, sillä ylpeys on pirunmoinen kaveri. Mutta tuo virke, on silti mainio. Kaikesta huolimatta.

ke 16.elokuuta -pe 18.elokuuta

Hymy on maailman
ensimmäinen irtolainen
Kukaan ei täsmälleen tiedä
missä hymy asuu,
millä tähdellä

Hymy tulee ja menee,
ei jätä käyntikortteja,
koordinaatteja

Joka kerta kun hymy
valitsee sinut
hetkeksi,
hymyile,

hymyile
niin kuin hymyilisit joka hetki,
aina

ti 15.elokuuta

Maailman kaikista muista tärkeistä asioista täytynee muistaa se yksi tärkeä; ettei unohda sen yhden soiton ja puhelun tärkeyttä, sen tuomaa hyvinvointia ja positiivista mieltä. Vaikka keskustelun aikana punainen lanka poukkoileekin välillä vihertävään ja keltaiseen (ah, näitä vertauskuvia), niin sepä juuri onkin sen homman ydin. Ne irtolangat pystyy solmimaan kokonaisuuteen, jos on partio-taitoja tahi martta-lahjakkuutta yhtään olemassa. Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Niin myös aatoksistamme.
Nyrkkeilijät sparraa treeneissä kilpailuun, meidän täytyy sparrata toisiamme elämäämme. Kiitos.

ma 14.elokuuta

Itseasiassa, elämä alkaa pikku hiljaa lähteä eri suuntaan.. Tietenkään en jätä joitain asioita, mutta muutoksia luvassa.

Ja pieni piiri pyörii.

su 13.elokuuta

Ja nyt kyllä tuntuu, että olisi vanhentunut vuosia eilisen baarikierroksen jälkeen. Huh- Onnekseni, tukan leikkuu, ihanainen kylmä kaakao Loosessa helpotti kummasti. Ja Niin! Muhkea lukuelämys lainattu työkaverilta. Olen rakastunut Nicci French:n kirjoihin!

Koiruuden kanssa iltakaakaolla Pahamaineisessa pisti ajattelemaan, että joskohan olisi aika hankkia elämä..

la 12.elokuuta

Hurlumhei, ja teki Belgian aerobiset lajit sen, ettei reilu vuoden takaiset housut enää mennööt jalkaan. Äitillä siis niitä kokeilin samalla kun maistelimme ihania karjanpiirakoita sekä makoisaa mustikkapiirakkaa.
Ihmiset täyttävät vuosia ja itse sitä vain nuortuu. Buahahaa.

pe 11.elokuuta

Niin on hitto soikoon kaloja meressä, mutta pyydystin yhden! Minä sain sen asunnon! Sain hitto soikoon! Ja seuravat vuodet minä aionkin uiskennella kuin kala vedessä sopimukseen kuuluvassa uima-altaassa, ha. Tai ainakin yritän olla pelkäämättä vettä, sillä kotonahan pitää tuntea olonsa turvalliseksi.

En voi muuta kuin huokailla ja olla onnellinen. Nyt on pieni stressi poissa ja voin nukkua yöni hyvin. Paremmin. Tiukan paikan tullen, jääkaappi on kävelymatkan päässä.

to 10.elokuuta

Taas asuntoa katselemassa. Ja varmaan taas puhelu, joka ilmoittaa kaloja on meressä yllin kyllin. Etsi kuule muualta.

Hengittelin syvään illemmalla, keskityin kuuntelemaan.

Jäin myös koukkuun yhteen kirjaan. Ihanaa.

ke 9.elokuuta

Otti, jätti ja lähti. Järki jäi.

ti 8.elokuuta

Ei sitten yhtään mitään muuta kuin elokuvaa ja yhtä kirjaa.

Mahtavaa.

ma 7.elokuuta

Illan kävelyn ja kahvittelun jälkeen.

Joskaan koskaan elämän syvimmillä pohdiskeluilla, en ole tullut ajatelleeksi että olen oiva ihminen antamaan anteeksi ja ymmärtämään asiat laajemalla perspektiivillä. Voihan se tarkoittaa myös sitä, etten kykene olla selittelemättä asioita, jotta minuun henkilökohtaisesti ei ehkä sattuisi liikaa. Jos näin, niin välttelen hankalia tilanteita. Mutta mikään näistä ei korjaa sitä tosiasiaa, että luon johtopäätöksen ihmisestä hänen tekojensa kautta ja se olkoon niin kunnes toisin todistetaan. Olen pyrkiväinen sisällyttämään hienot ihmiset elämääni, mutta varovaisuuden nimissä, se miten lujaa ja vaihdilla he pääsevät käsiksi omaani riippuu kuinka usein joutuu miettimään vilpillisyyttä ja laskelmointia. Ja kun niin käy, yhtä lailla samoilla nopeuksilla he kyllä potkaistaan piirun verran kauemmaksi, jos on tarvetta siihen.

(Koiruus oli töissä kanssani ja hyvin näemmä viihtyi. Kuten kollegatkin.)

su 6.elokuuta

Mitä ihmettä? Pää vetreenä, ajatukset suht ojossa ja suu pepsodentin makuisena! Aamulla! Herätessä! Yksin ja kotona! Sanoinkuvaamattoman rentouttavan hykerryttävää.

Käyskennellesäni Kallion katuja pikku-Jepen kanssa, tajusin etten ollut aikaisemmin tuntenut oloani niin yksinäiseksi kuin juuri silloin. Onko tämä se -kaiken-jälkeen-on-ontto-olo -tila?

Laatuaikaa ystävien kanssa kello kolmesta eteenpäin. Kahvittelu, ruuittelu, jätskittely ja naurettelu. Sanoisinko, että oli ihan hot-hot-hottis-päivä.

la 5.elokuuta

Ihan välttämättä en olisi halunnut herätä eilisen illan viinin maku suussa sekä pään pienoisessa jomotuksessa. Vaikka hienointa olikin perhesuhteiden ylläpitäminen pahamaineisessa. Ihan huippua. Yritin jamitella ja etsiä soittoboksista biisiä "I will stand by your side, now and ever". Ei ollut. Yht'äkkiä kyseinen pamahtikin soimaan tiski-baari-jukka-mikon toimesta. Ihan huippua.

Siis tämä Päivä meni sievästi hyräillessä ja huutamalla metsään- kyllä vastattiin. Ihan huippua. Yöllä oli kaunista kävellä kotiin. Naapurilla on aina niin mukavia asioita kerrottavana.

pe 4.elokuuta

Ei sillä, että niitä puheluita olisi kiva saada. Silloin ainakin, joku soittaisi ja muistaisi.
Siksipä meninkin baariin.
Unelmat jäävät tältä erää toteuttamatta.

to 3. elokuuta

Asuntoja katsellessa saan päästää mielikuvituksen valloilleen miten rakentaisin oman pikku pesän, jossa asuisin seuravaat vuodet.
Laitankin sängyn tuohon, ja tuon seinän voisinkin maalata ja tuohon sopisi uusi traakkipuuni, jonka katveessa hörppisin aamukahvia ja nauttisin iltateestä. Kulmaan laittaisin läppärini, ikkunani muuhun maailmaan. Keskustelisin ystävilleni ympäri maailmaa ja kuuntelisin sointuja jazzin.

Seuraavana päivänä odotan kuumeisesti kännykkäni pirinää;
enemmän kuin yhdenkään miehen lupaamaa soittoa; enemmän kuin sitä puhelua, joka saa sinut hymyilemään pelkästään kun kuulee äänen; tokkopa silloin aina väliä kuinka paljon sieltä tulee niitä "muka totuuksia ja lupauksia".
Sillä tässä ratkaisee lause. Joka muuttaa kaiken.
En pysty itseäni huijaamaan, enkä liikoja toivomaan, en valkoisia valheita tai niitä tummempia kuulemaan. Se kun ei ole millään lailla ole mahdollista.
Miksen aina voi ajatella näin.
Sitten elämä ei olisi toisinaan yhtä surrealistista, kuplivaa, hykertelevää. Olisi tylsää. Ja Ikävää. Liian totuudemukaista. Kait.

ke 2.elokuuta

Hei, moi. Kukas sä oot? Mitä duunailet?"
"Ai, kui?"
"Ni mikä sun nimi, ootsä duunis tai opiskeletsä--?"
"Joo, oon duunis.."
"Niin mäki. Oon muuten mainosalalla. Se vasta on jotain. Näkee vähän huippu tyyppei, ju nou. Kelailin nyt alkaa tuottaa ite vähän jotain. Ku on noit frendei, kato. Mut hitto niit hännystelijöitä on. Ei niistä koskaan pääse eroon.. Pari frendii jotka on näit rokkareit, on muuten aika pinnalla, mut emmä välitä siitä niin. Hyvii tyyppei kato. Ni, ne kerto et niit on aina, siis hännystelijöitä, bändäreitä ja silleen. Eiks ni? Mitä sä muuten teet? Kenen kaa sä oot täällä..?"
"öö, mä oon ihan itekseni tässä. Luen tätä lehteä tässä ja ihmettelen. Oon nuorisotyöntekijä."
"Ai. Mitä sä niinku teet? Jotain huligaanei nuorii vai.. Hitto ite muistan et oli ihan sairaan rasittava teini..Eiks sul mee hermot?"
"No eii..Ihan mukaviahan nuo on. Ihmisiä. Ja ihan nastaa duunia, nuoret on sen verran aitoja kuitenkin ja varsinkin alle--"
"Eli ei mitää muuta..?Joo..no itse asiassa, mun pitääki mennä...Tuol on pari frendii."

ti 1.elokuuta

Kuuntelin yhtä yhden miehen kitaraa ja laulua uudelleen. Ja uudelleen. Mietin kuinka voikaan olla mahdollista sen tuoma energian määrä, vaikutus ja voima -sillä ihan näistä meno musiikeista ei ollut todellakaan kysymys. Lyriikka oli hieman samankaltainen kuin Jouko Sirolan novelli Tällaisia lauseita. Joka on yksi kirjoitus, jota voin lukea aina uudelleen. Ja uudelleen.