ma 7.elokuuta

Illan kävelyn ja kahvittelun jälkeen.

Joskaan koskaan elämän syvimmillä pohdiskeluilla, en ole tullut ajatelleeksi että olen oiva ihminen antamaan anteeksi ja ymmärtämään asiat laajemalla perspektiivillä. Voihan se tarkoittaa myös sitä, etten kykene olla selittelemättä asioita, jotta minuun henkilökohtaisesti ei ehkä sattuisi liikaa. Jos näin, niin välttelen hankalia tilanteita. Mutta mikään näistä ei korjaa sitä tosiasiaa, että luon johtopäätöksen ihmisestä hänen tekojensa kautta ja se olkoon niin kunnes toisin todistetaan. Olen pyrkiväinen sisällyttämään hienot ihmiset elämääni, mutta varovaisuuden nimissä, se miten lujaa ja vaihdilla he pääsevät käsiksi omaani riippuu kuinka usein joutuu miettimään vilpillisyyttä ja laskelmointia. Ja kun niin käy, yhtä lailla samoilla nopeuksilla he kyllä potkaistaan piirun verran kauemmaksi, jos on tarvetta siihen.

(Koiruus oli töissä kanssani ja hyvin näemmä viihtyi. Kuten kollegatkin.)