Sanot
että sanani ovat kauniita,
mutta voiko sanoista elää?
Minun sanani ovat vettä ja leipää
Minun sanani ovat rypäleitä ja viiniä
Minun sanani ovat aasin, tamman, äidin maitoa
Minun sanojani voit syödä ja juoda
sydämesi kyllyydestä
kunnes olet kylläinen
ja hilpeästi juovuksissa
Kunnes nukahdat ja unohdat
että sait minulta

vain sanoja

Joululahjat hankittu. Hyvin moni niistä oli itselleni, mutta olen ollut hyvin kiltti kuluneen vuoden. Tai yritän vain pedata kuusen alle mahdollisimman monta pakettia, jotta vaikuttaisin olleeni kiltti. Öh.

Ensi vuonna alan tekemään niitä itse. Heti kesän loputtua.

Yskä ei hellitä. Ei sitten millään. Hitto vie.

Sairausloma jatkunee..

Kaunis ääneni soundaa matalalta ja kohisten. Kuin Radio Cityn taajuus. Öh. Olisi pirunmoista olla radiotoimittaja, jos niikseen tulee. Niikseen? Niikse? Mikä on Niikse? Niiksessä? Niikselle?
Mistä tuon tähän nyt repäisin.

Maailman kaikkeuden über idiootti-äijien vallankaappausyritys jäi yritykseksi.
Neiti -En-Palvo-Saatanaa-Harrastuksenani-Vaan-Se-On-Elämäntapani-
sai solisluut ja kyynärvarret hemmojen kurkkuun ja syvälle. Kolinkolin.
Tämä Neiti -Kurkut-Silmille-Ja-Sassiin- oli äimän käkenä. (Siis ne syötävät, jääkaappikurkun viilentävät ja kosteuttavat viipaleet.) (Ei siis se kurkku, jossa on nyt toisilla luita ja minulla silkkaa kipua.) Kukkuu.

Epätoivoisesti olen yrittänyt käpötellä bambi-koivillani elämäni viikkoa eteenpäin. Luiskahduksia on tullut aika ajoin. Kerran oikein kovasti. Eilen itseasiassa. (Joku nyt ei pääse rapusta sisään, kun tuota summeria pitää painaa niin kovasti, että kuolleetkin herää joukkohaudoistaan.)
Niin, että Jeppe kamppasi minut Kaivopuiston lumisella nurmella. Luiskahdin. Ja toiset kerrat olen luiskahtanut vehreimmille nurmille, maltaiden ääreen. Kuulostaapa kamaluudelta, vehreimmille nurmille. No joka tapauksessa, glögien ja oluiden nurmille! Sinne! Kuiva kurkkuni janoaa kostuketta! Ääni janoaa.. selkyyttä.

!Neljä yötä jouluu on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen..!

Arki. Töissä jälleen räppia ja verta. Onhan sitä muutakin. Yhteiset kokemukset vahvistavat. Toisinaan on hyvä löysätä.

Vapaa-aika. Alennusmyynnit, kenkäpareja loputtomiin. Urheilua, kivistävät lihakset, lisäravinteita ja avocadoa. Pikkujouluja ja ystävien puheluja.

Todellisuus. Elämä ei anna koskaan sen enempää kuin mitä ihminen pystyy kantamaan. Totta vai tarua? Nyt kannan flunssa-virusta kuumeineen.

Loosen pikkujoulut eilis-iltana. Hyvät pöperöt.

Mutta
-Milloin opin välttämään katastrofit?
-Miksei elämäni voisi olla yksinkertaisempaa?

Miksi aina mokaan?

Täytyy varmaan taas käydä löytämässä itseni.

Niin joo,
Santa Lucia.

Ei ole mennyt päiväkään, kun kaikki on osoittautui oikeaksi -
tyttö soitti hänelle ja pyysi tulla käymään yöllä.
Tekemään tytölle kupit teetä ja kuuntelemaan hiljaa,
tytön alkaessa
luetella viimeisintä listaa kusipäistä, jotka ovat tallaneet hänen sydäntään.

Hän näkee tyttöä yökerhoissa, näkee tyttöä baareissa,
kattohuoneistojen jatko-juhlissa, tai tunkeutumassa ystävien autoihin.
Ja he puhuvat säästä sekä kuinka tyttö hukuttaa tuskansa juomaan
Ja hän nyökkää eikä ikinä uskalla kertoa tytölle mitä ajattelee.

Tyttö on kesät hänen vierellään
mutta talvet häntä ilman.
Ja tyttö itkee teehensä;
että on salaisesti yksinäinen.
Ja voi poikaa, mikä hän on mitään tekemään?

On hänelle selvää,
mutta tyttö ei näytä ikinä näkevän.

Että se ei ole kiinni niistä päivistä, jolloin kaikki osoittautui oikeaksi.
Ei, se on enemmänkin niistä hetkistä, jolloin tyttö soittaa hänelle yöllä.
Tekemään tytölle kuppeja teetä ja pesemään huolet pois tytön mielestä.
Ja hän vetää kivun pois hitaasti, laittaa tytön nukkumaan.

Hän sujauttaa tämän tiedon
heidän keskusteluihin.

Mutta tyttö ei ikinä näytä kuuntelevan,
tyttö ei ikinä näytä näkevän.

Lontoon ystävän levyn toi posti.

Punainen sohvani on nykyään valkoinen.

Päiväpeitteeni viininpunainen.

Työ on perseestä.

Paljon, paljon urheilua.

Kuumaa kaakao.

Elokuvia.

Itsenäistä.

Kohtaamisia.

Joskus tuntuu raskaalta.

Ajoittain.

Välillä onnellinen.

Välillä murheellinen.


Voisi sitä sitten vaikka nukkua.


Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ihana valkea joulukuu! Korkiat nietokset ja kaunis, kirpeä pakkanen.

-Nii varrmaa.

Pikkujoulut juhlittu firman piikkiin. Uh. Astelin siellä kuin keijukainen (täysin uudet kengät jaloissa) ja join kuin luolamies. Sivistyneesti kerrassaan.

Maukas illallinen aloitti illan. Ah. Kosteahko taksijono päätti. öh.

Taisinpa muuten ilmoittaa jäsenyyteni +-40 hiphop -tanssiryhmään. Pakkohan se oli kun ylemmät pomot pyysi.

Olen aivan varma, että iloisuuteni ja onnellisuuteni välittyi monille, ja kosketin monen kanssajuhlilan sielua pysyvästi. Varmuudella en voi kuitenkaan sanoa, häiritsikö myös jotakuta yltiöpäinen, kirmaileva ja keimaileva iloisuus. Toisaalta, se oli hallittua, lennokasta ja välitöntä.

Jaoin monien kanssa jalot tanssitaidot ja sulauduimme jok'ikinen parketille kuin kotiimme. Maassa maan tavalla, niin myös kodissa.

Ja mikä parasta, yhteinen positiivinen kokemus luo ihmeitä aikaan.

Kiitos tunteesta, joka loi minut Brysselin tunnelmiin.
Kepeää.

Kiitos.

ti. 21 marraskuuta - pe 24.marraskuuta

Enemmän tai vähemmän sekaisin reissusta. Lepolomalla. Ei mahdu pieneen päähän kauhiasti kerrallaan pohdittavaa. Oma koppa on tärkein. Se on vissi.

Nyt jo hymyilyttää enemmän kuin alkuviikosta. Ja pian onkin joulu. Lumi vain puuttuu. Saisi edes jotain valoa tähän vuoden-aikaan.

Bryssel-Suomi

Silmän räpäystäkään nukkunut.

Hyvästelin vielä B:n. Nähdään. Tulee ikävä.

Taksi vei minut rautatieasemalle, juna lentokentälle, lentokone Suomeen. Sydänriipus kaulassa.

Bryssel

Puoli kaksi. Herättiin. Koomassa. Juhlinta tuntui vieläkin. Päässä. Jaloissa. Käsissä. Vartalossa. Kuitenkaan ei kuolemaa.

Haikeus. Huomisen jälkeen olen taas Suomessa. Piristy. Lähdetään kaupungille. Pukeudutaan hyvin. Käydään suklaapuodeissa, tee-kaupassa. Ihmisten ympärille.

Niin me B:n kanssa teimme varaslähdön kohti keskustaa. Tuntui, että tämä on oikein. Tässä kuulun olla. Tämän tunteen kanssa.

Silti juuri tänä päivänä kaikki tapahtui jotenkin hidastetusti, ulkopuolisen silmin. Näin kun tyttö liittyi tupsahtaen suklaapuodin edessä kahden muun seuraan. Neljäs istahti pöydän ääreen heidän seuraansa kulmassa olevan kahvilan.
He juttelivat hieman väsyneenä, pienesti hymyillen. Yksi heistä oli hurjan nälkäinen, toinen hieman vain. Kaksi muuta eivät syöneet, joivat kentis kahvin. He lähtivät, tyttö käveli ovea päin. Käsikynkkää kävelivät valojen kruunamilla kaduilla. Toisinaan vaitonaisempana, toisinaan höpötellen ja nauraen. Eri kieliä. Pohtivat onko niissä samankaltaisuuksia. Kertoivat tarinoita mitä on tapahtunut heille juuri siinä kohden kaupunkia.

Tram-pysäkillä huomasivat yhteisen kaverinsa rullaluistelevan ohi. Mieletöntä nähdä sinua, yritimme hetki sitten soittaa, et vastannut. Niin niin, monta kuukautta on kulunut. Nähdään Tavessa.
Nauraen hyppäsivät tramiin. Tytöt kertoivat tarvitsevansa aikaa jutella kahdestaan. He erosivat poikien hypätessä tramista pois kohti kauppaa. Nähdään Tavessa.

Kaakaon äärellä tytöt pohtivat heitä neljää, heidän ystävyyttä. Ja sitä viidettä, joka ei ole paikalla. Kuinka välitöntä, kuinka aitoa. Kuinka ainutkertaista. Ei sillä väliä missä. Kunhan vain yhdessä. Ja miten sittenkin elämä ajaa heidät eri puolille maailmaa. Kuinka toisinaan ikävä painaa. Muistot naurattaa. Mielummin poissa, mutta läsnä. Kuin paikalla, muttei läsnä.

Hei N, kuinka voit. Hauska nähdä. Kerro elämästäsi. Ihana nähdä. Pojat, mitä ruokana. Mikä leffa. On jo nälkäkin. Lähdetään. Kävellään. Ei jaksa. Kai se on pakko.

Ja niin pojat tekivät ruuan. Yksi tyttö pakkaili. Kotvan kuluttua he kaikki neljä istuutuivat sohvalle, söivät ja katsoivat elokuvaa. Kiljuivat tuon tuosta. Turvatuivat tiukan paikan tullen toisiinsa.

Elokuva ohi. Tyhjyys ja pelko. Naurua. Huh, mikä pätkä. Ihan kamala.

Halauksia ja hyvästejä. Kaksi lähti ja kaksi jäi.

Nukkumaan.

Bryssel

Lauantain aamu avautui jälleen aurinkoisena...

Edellisestä päivästä vielä hymy kasvoilla. Perjantai..Vaikka menikin myöhäiseen, niin ei ollut edes päänsärkyä liioin. Illalliseksi olimme syöneet poikien kanssa erittäin maukasta katkarapurisottoa à la E. A ei valitettavasti päässyt syömään, mutta baarikierroksille kyllä! B meinasi jo lähteä nukkumaan, mutta luulen että sievä valkoviinihumaluus sai ruotsin pojankin jälleen elävien kirjoihin. Heh. Sitä paitsi oletan myös, ettei -kieli-ulkona-suusta-puhuminen voi olla tylsää katseltavaa tahi kuunneltavaa. Kyllä siinä kuollutkin heräisi..err..
Tavessa oli perjantai-hulina. Y oli myös siellä. Ylpeänä kertoi uudesta tyttöystävästään. Minäkin olisin ylpeä, jos olisin hän. Mitä nyt sitten tarkoitankaan tuolla...

Heti aluksi olimme tilaavinamme jäätyneeseen sieluumme kuumaa Irish-coffeeta.. Ystävällisesti baarimikko sanoi ettei heillä ole..(?) Joten tilasimme vaihtoehtoisesti espresso-kahvit ja viskiä. Kaadoimme baarimikon edessä viskit espressoon ja sanoimme hymyillen 'kiitos'. Elämästä ja jostain muusta mitkä ovat kenkien alla-hölpötyksien ympäröimänä joimme janoomme vielä kannullisen Mojitoa, ennen kuin vaihdoimme baaria L'Atelieriin. Siellä alkoi ihanan hykerryttävä nauru ja riemu sekä käsittämätön koomisuus. M:kin saapui paikalle hyvissä ajoin ennen suurinta humaluutta. Luulen, että A sai kameraansa mahtavia kuvia..Ja toivon myös näkeväni ne joskus myös minun tietokoneellani. Sillä minä kerrassaan idioottina unohdin omani.

M heitti meidät kämpillemme ja painuimme pehkuihin. Sovimme näkevämme seuraavana iltava Casino Royal teeman ympäröimänä.

Tuo siis oli perjantai.

Lauantai avautui siis aurinkoisena. A tupsahti E:lle tuoden mukanaan suklaa-croissantteja sekä niitä tavallisia. Mr. B vielä puuttuim, mutta kaiketi oli tulossa. Voin hieman huonosti sittenkin.. tai ainakin jumitin.
Olin sitä aikaisemmin koomaillut, jumittanut ja pohtinut. Kerrassaan hienoja ihmisiä nuo. Miten kummassa minä olen ansainnut he elämääni. He tuovat iloa, lämpöä ja vapautta. He välittävät.

Teimme yllätyshyökkäyksen B:n kämpille, A:n avainten avulla. Tuloksena B oli suihkunraikkas ja aatamin asussa.Voi pojat..!

Suuntasimme tänäkin raikkaana päivänä jälleen ostoksille. Nyt oli kaksi muodin uhria liikenteessä. Mahtavaa. Löytöjä jälleen! Super-seksikäs agenttileninki. Ainakin tietää mistä tulee onnelliseksi. Ostamisesta.. hmm.

Tramissa kohti DODeja voin pahoin. Ugh.
Muutaman tunnin kuluttua oli jo pakko tankata ravintoa, hot-soup, hot-panini, hot-coffee. Hot-persons, us!

Alkuillan hämärässä kävelimme torilla, Vintage-puodin asusteita miettiessä, löysimme torilta 21 vuotta vanhan Chileläisen punaviini-pullon etiketin:
Santa Rita, 1985.

Oho.

Illemmalla muutin Björnille. Otimme pienet unet ennen illallis-ravintolaan menoa. Siellä oli muuten niin hyvää ruokaa ettei toista! Tosin jouduimme odottamaan hieman, sillä pöytävarauksemme olikin olematon. Kadonnut. No, aperothan ovat oiva keino herättää ruokahalua.. heh. Maistoin pääskystä, jänistä, bambia, katkarapuja, lohta, afrikkalaisittain tehtyjä banaaneja..
nam nam. Ja huippuhyvää valkoviiniä.

Agentti-bileet Autoworld -museossa. Onnistuneet sellaiset!! Tanssimme, joimme, nauroimme, tanssimme, joimme, keskustelimme, poseerasimme, tanssimme, hulluttelimme!

Sekä pudotimme käsilaukun.

Bryssel

Voi hitsilainen mika lento!! Olin aivan satavarma, etta kone tippuu.. Kaiken lisaksi korvatulpat estivat kuulemasta kapteenin kerronnan siita miksemme heti laskeutuneet ja miksi kone tarisi seka heittelehti.. silloin tunsin kuolemanpelkoa ja oli pienesta kiinni etten alkanut hyperventiloimaan. HuH.
Onnekseni laskeuduimme melko pian kuitenkin, ennen kuin mielikuvitukseni olisi tehnyt temppusia enemmankin. Joten Brysselissa nyt ollaa ja hyvin voidaan!!

Kerrassaan hienoa oli nahda pojat Tavessa.. Voi etta sita sanoinkuvaamatonta onnea, riemua ja jannitysta oli olla bussissa ja tajuta, etta on melkein kuin kotona! Nahda ja tuntea kaupunki sen jalkeen, kun on aikoinaan lahtenyt sielta ehjana, kokonaisena ja onnellisena.

Kappailtiin yliopistoalueen kaduilla kolmisteen alkuillan hamarassa, pienessa vesisateesa kohti poikien kamppia. Kuin ennen vanhaan. Turisten kuulumisia ja innosta hymyillen pienellekin kommentille tai sutjautukselle. Illallisen, toasteja à la E:n, aikana humaltuminen lisasi harvinaisten lappian maaraa, jonka tuloksena syntyi "bad-joke -hattu".

A tupsahti (A:n tulot ovat aina sellaisia raikkaita ja iloisia tupsahduksia) myoskin E:lle ja koko konkkaronkka yhdessa jalleen! Puolen yon aikaan ylakerran naapuri koputti oveen ja esitteli flyereita taman viikonlopun sunnuntaina olevista iltapaiva-bileista --> no more boring sundays! Super_manific!!!

Herasin virkeana aurinkoiseen(!) aamuun ja todeten etten ollut nukkunut pitkaan aikaan yhta hyvin! Herasin vain yhden kerran yon aikana. Aamiaisen jalkeen lahdimme E:n kanssa Jazz-Stationille; vanha juna-asema joka on muutettu elegantiksi retro jazz-klubiksi. Erittain loistava jazz-yhtye. Jopa viimeisen biisin aikana sain paahani lyriikoita.. erittain voimakas biisi.

Tavattattiin Anu Art_Loissa ja suunnattiin metromme Rua Neuvelle.. Himo-shoppailijan taivas arkipaivana ennen ruuhka-aikaa.. Loytoja loytoja!! Vaatteita, laukkuja, kenkia, paitoja, takkeja, koruja.... Ihanaa. Ja sydänriipuksen. Metallinen riipus, sydämenmuotoinen.
Rankan ja hauskan iltapaivan jalkeen palkitsimme itsemme kuumalla, suussasulavalla belgialaisella vohvelilla! Nam!!!

Illalla dinner ystavien kesken ja sitten Taveen moikkaamaan loput!

A bientot!

Iskälle tehtiin päivälliseksi tonnikala-pippuripihviä siitakesienikastikkeessa.
Jälkiruoaksi valkosuklaa-jogurttivaahtoa glögi-marinoitujen marjojen kera.

Sanat, lauseet ja virkkeet ovat mytyssä päässäni. En saa niitä pois selkeästi ja tuntuu että on jumissa-Jumissa-Jumissa.

Kolme päivää. Nyt on alkanut pelottaa ihan sairaasti.

Täten lainaan tänään joltain muulta jotain mitä itse en osaisi tällä hetkellä paremmin kuvata.

Hulluuden alkeet

Tiedän! Tiedän!
Jos sinun ihosi osaisi puhua
se huutaisi suoraa huutoa:
Tule! Tule!
Eikä minun ihoni
kykenisi leikkimään
kuuroa ja tietämätöntä
Se tulisi hulluksi
niin kuin hulluksi tullaan
siitä mitä
hintaa kyselemättä halutaan
eikä mistään hinnasta saada





- Tommy Tabermann

Huokausten kirjo pian tukahduttaa minut. Voi kun voisin edes vihata talvea tai tätä asuntoa tai vaikka naapureitani. Niin olisi edes jotain muuta. Jotain muuta kuin tätä.

Talvea ei voi vihata, ei siinä ole vihattavaa. Talvi on kaunis. Rumana, paljaana ja valkean täyteisenä. Ihan sama. Tämä asunto, kerrassaan pieni ja oma turvapaikkani, tuulensuojani. Vaikka yksin. Ja naapurit.. Niiden varjot eivät peitä näkyvyyttä sillä pidän verhot ikkunoitteni edessä ja oven lukittuna.

Voisinko halita salaa. (Ei, tuosta ei puutu yhtä ällää.)
Tietäisinpä vain kuinka.

Taidan ripustaa pyykkini. Sitten mennä sinne juhliin, jotka olin jo unohtanut. Kenties on tarjolla jatkot.
Ensi viikolla messuille, niin kuin edellisenä. Kohta on myös se lento. Toivoisin toisaalta, että se olisi sittenkin tuntemattomaan. Voisin paeta alakuloa. Puuduttavaa.

Vodkaa. Vilaus peiliin, taas kaunis olo päältä. Hienoa.

Näin. Joka päivä. Emme huomaa.

to 2.marraskuuta

Pitäisi ihan juuri lähteä töihin. Mutta taidan pistää sitä ennen tähän yhdet lyriikat.
Sillä muut on proosaa, minä lyriikkaa.


Liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja, sama se

Liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään

Kai joskus on vain pakko mennä
Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä ettei jäädy
Siinä pakkasilmassa

Aivan liian moni joutuu lähtemään
Liian moni joutuu lähtemään
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Rakkaimpansa luota heikkoutensa takia
Oli kokki, varas, vaimo tai rakastaja. Sama se

Kai joskus on vain pakko mennä
Kai joskus on vain pakko mennä
On pakko mennä etteis jäädy
Siinä pakkasilmassa

Joku juo liikaa
Joku pettää
Joku puhuu liikaa
Joku ei mittää
Joku juo liikaa
Joku pettää
Joku puhuu liikaa
Joku ei mittää...

Joku nalkuttaa, Joku lyö
Joku sairastuu ja toista syö
Joku kahdehtii tai työ menee kaiken edelle
Ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
Joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden

ma 30.lokakuuta

Ikinä ei kannattaisi saman päivän aikana nähdä entisestä elämästäsi niitä ihmisiä, jotka kenties ovat vaikuttaneet eniten silloiseen sinääsi.
Sinään, jota eniten olet arvostanut. Elämää, josta eniten olet nauttinut.
Varsinkaan ei silloin kannata tavata, kun tulet tietämään, että ne, elämä, sinuus ja ihmiset ovat vain pieni väre kuulossasi ja heikko välähdys näkäkentässäsi takaoven raosta, jonka joudut pian sulkemaan.
Kuin heikko videokuva, rätisevä radioääni.
Vääjäämättä joutuu sulkemaan, jos tahtoo jaksaa jatkaa.

Painostava tunne silmissä, kuristus keuhkoissa ja mielipuolinen, äänetön huuto.
Ravistaa päätä, repiä hiuksia, hakata seinää ja vajota lattialle yrittäen ymmärtää miksei helpotusta ole.

Niin,
Tervetuloa Talvi.

la 21, lokakuuta

MajKarma oli tajuton Tavastialla! (Jälleen kerran.) Humalatilani oli myös tajuton! (Miksi toisinaan humaltuu enemmän samasta määrästä?) Hauskuus lukemat olivat tajuttomat!(Naurattaa vieläkin.)

Richard Cheese! Richard. Cheese. Voi luoja. Loppu vuoden juttu.

Tänään. Pitkä lounas; Siiderivivahteista tatti-keittoa, Curry-broileria, Uunijäätelöä. Hieman punaviiniä. Johan nukutti. Levon jälkeen oleilua. Jutustelua. Illan suussa saunomista. Oleilua.

Rentoutuminen. Kerrassaan runoutta parhaimmillaan.

pe 20.lokakuuta

Täällä on ainainen sumu
ihmisten haaleat katseet
valuvat pintaani pitkin

Karmaisevat rakkaustarinat
keikkuvat jokaisen pään päällä
Mikä oli minun tarinani

Sisällä keinuu valkoinen valo
kaukana minusta kaikki
salatut silmäykset henkäykset

Juhlista lähden
ikuisesti itkusilmäisenä
Huoneessani on pimeää, sotkuista
sisällä maahan poljettuja runoja

Täällä kukaan ei ole niin
keskeneräinen kuin minä

Tuskin alkanutkaan.


En ole renessanssia, en realismia
Anna minulle romantiikka ja
dekadenssi
kirjailijanero, joka inspiraation
kuin Pyhän Hengen täyttämänä
kirjoittaa totuuksia t
aianna minun olla Rimbaud´n rakastaja
notkeana varjona pimeissä nurkissaan
lyriikkaa kylkiluittensa välistä

Olen väsynyt esiromantiikkaan
miten kaikki tämä on loputonta esileikkiä,
harjoittelua kuinka hengittää vettä


Täällä maailma on proosaa
jota tulkitsen miten huvittaa

Minä olen lyriikkaa.


--

Nämä kerääntyivät minuun,
tunnistan itseni.

to 19.lokakuuta

66 päivää Jouluun.
Kello 4 aamuyöstä Finnairin lentoemännät ja -isännät (stuertit) aloittivat Lakon.
Ihmiset jonottavat Blue1:n lentoja.
Pesen pyykkini 4o asteessa, ilman huuhteluainetta.
Lukemassani kirjassa 342 sivua. Se kertoo Blondeista.
Kehä 1:llä ketjukolari.
Olen roskapokkarissani sivulla 197.
Ensimmäisen kerran aloitin kirjan lukemisen noin 1 ja 1/2 vuotta sitten.
Laitan 2 kahvimitallista tumma paahtoista kahvia French Pressooni.
Pohjois-Helsingin musiikkiopiston vuokra on noussut 2500 €:sta 42000€ per vuosi.
Hyppään klo 12:27 lähtevään bussiin.
Kello on 13 vaille 10.
Bussin numero on 73.
Puhelimeni numero on ollut sama yli 8 vuotta.
Uutta raitiovaunulinjaa numero 9 on alettu rakentamaan.
Kissojeni yhteisikä on 30 viikkoa.
Ripustin tässä välissä pyykkini 8 eri henkarille.
Aion ostaa Nokian 6280:n.
5 Uspenskin katedraalin kupolia on jo kunnostettu.
Opetuslapsia oli 14.
Lempinumeroni on 21.
LXXIII on myös numero.
Se kertoo kuinka mones on Harrin seuraava katukävely.
2 Nato-sotilasta kuollut itsemurhaiskussa Afganistanissa. Useita sai surmansa.
1968 Vietkongin sissit hyökkäsivät Saigoniin.
7600 haavottui tai kuoli.
Paikallissää tänään kello 14:00 on 5.8 astetta.
Teen keskimäärin 3 iltavuoroa viikossa.
Poltin tupakkaa reilu 7 -vuotta.
Kuuntelen vähintään 7 kertaa viikossa Radio Helsinkiä.
Suomen väkiluku on kasvanut 5, 3 miljoonaan.

ke 18.lokakuuta

Kisut alkavat pikkuhiljaa oppia, ettei kannata herättää minua kesken uniani. On itseasiassa aika suloista, kun toisinaan tyynyn molemmilta sivuilta kuuluu pienen pieni kehräys. Vietämme myös laatuaikaa sohvalla BigBrotherin aikaan. Minä katselen "viihdettä" ja tytöt kehräilevät; Puusilmä syliin käpertyneenä ja Nada jalkopäässä.

En malta odottaa pääsyä Belgian ihanimpiin suklaapuoteihin sekä hurmaavaan tee-puotiin. (Kuukausi!) Taitaa ystävät jo arvata mitä joulupukki tuo lahjaksi. En muuten olisi niin innoissani, mutta tieto pääsystä kotiin lämpimien ystävien luo tuo malttamattomuuteni huippulukemiin.

Perjantaina Tavastialle, onhan edellisestä kerrasta jo aikaa viikko.

ma 16.elokuuta

Mukavinta maanantai-aamuissa on Lasse Kurjen soittamat laulut Radio Helsingissä. Ne piristää.
Mukavinta internetissä on mahdollisuus kuunnella juuri kyseistä sekä on mahdollisuus videopuheluihin, nekin piristää. Varsinkin eilen jälkeen sen, kun eräs loukkasi minua typerän käytöksensä takia, tällä kertaa viimeistä kertaa. Ärsyttävintä, että oli ollut pitkästä aikaa ihana viikonloppu. Ja sitten joku pystyy pilaamaan fiiliksen. Oikeastaan, ei tuollaisista pitäisi ottaa nokkiinsa, mutta tällä kertaa en enää jaksanut olla välittämättä. Varsinkaan, kun työasioihin aletaan puuttumaan, vaikkakin yhdellä lauseella. Hitto vie. Olen joskus kertonut kyseiselle minua painavista asioista, ja hän tietää, että ne eivät ole minulle helpoimmasta päästä. Niin ei helvetti kukaan voi olla niin tahditon tai missään paska-jamassa, etteikö pystyisi pitämään turpaansa kiinni, ellei sitten oikeasti tarkoita mitä sanoo. Joten siitä minä eniten loukkaannuin.

Viikonloppuna pitkiä yöunia ja urheilua. Lauantaina tuli äippä käymään Mikan kanssa...hiukan shoppailua ja sitten syömään Säveleen. Hassuja keskusteluja ja joulun suunnittelua. Erittäin, erittäin mukavaa. Koiran kanssa kävelyllä, kahvittelua Suvin kanssa. Ja sunnuntaina iskällä karjalanpiirakoiden tekoa! Nam. Sain pesukoneen ja imurin käyttööni. Kissoille laitettiin ikkunaan kanaverkko, ei paha ulkoilma vie pois. Kaiken puolin hyvin onnistunut viikonloppu. Ja videopuhelu Kanadaan piristi, piristi paljon. Ah. Ranskaa ja englantia. Kauniita sanoja.

su 8. lokakuuta

Hei, jos mä pyytäisin sulta palvelusta, tekisitsä?
Jos kysyisin sua avuksi, tulisitsä?

Jos mä pyytäisin sua tekemään palveluksen itelles, tekisitsä?
Entä auttaisitsä ittees?

Niin. Sitä minäkin.

Kiitos.

*hymyilee*

torstai 5. lokakuuta

Työt alkoi ja hyvin menee. Oikeesti. Olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt...ehkä on tulossa vielä jotain skedaa niskaan, mutta positiiviset kokemukset vahvistaa. Nyt on tunne, että taottava on, kun rauta on vielä kuuma.
Ihanat kisumisuni voi hyvin ja ovat niin rakastettavia. Joskin toisinaan ne tuppaavat riehumaan liikaa, mikä taas on toisinaan hermoilleni liikaa.
Eniten mikä ajaa eteenpäin, on tieto siitä että ensi kuussa lähden Brysseliin viideksi päiväksi!! Mieletöntä! Niin järisyttävän ihanaa.
Huippua!

Muuta en nyt keksi. En sitten millään. heh.

to 28.syyskuu

Voiha pylly. Kisumisut ovat ihan rakkaan riiviöitä ja hurjan suloisia. Niiden nimet on nyt päätetty, Nada The Killa; (Nada) hän rakastaa tuhota kaikkea ja kaiken. Silti on toisen tassun alla, joka puoletaa omaa nime; Cyclops, the Pirate Cat. (Cyklis). Alamme pikku hiljaa pelata yhteisillä pelisäännöillä. Mitä toivoisin myös tulevaan työpaikkaan.. Niin. Mielettömältä kuin se kuulostaakin, työsopimuksen signeerauksen jälkeen tuleva pomo hieman avautui minulle asioista, joita en olisi edes halunnut kuulla.
En olisi halunnut kuulla työyhteisön ongelmia, kuka tekee ja sanoo mitä tai että kuinka minut voidaan suoraan sanottuna heittää "oppositioon", (voitteko kuvitella, että työpaikalla edes on käsitettä oppositio!!?) koska olen innokas työntekijä, joka tykkää liikkua eri työpisteisiin yli yksikkörajojenkin. Että ihan v*tun hyvä meininki. Tietenkin olen enemmän kuin utelias näkemään mitä hittoa on oikein meneillään.. Ja jos niikseen tulee, niin on niitä pikkulintuja ollut myös duunareidenkin puolella. Ja sieltä taas kuullaan eriviä asioita. Joten ollaanko tätä naista vetämässä johonkin suohon, jonne ei uppoa, mutta tiukasti on vain pää pinnalla. Mielenkiintoista ja erittäin huvittavaa. Voi helvetti sanon minä.
Ensiksi on päästy nuorten kanssa täällä päin kriisien yli, niin eiköhän sitten seuraavassa ole ne hiton alansa ammattilaiset tukkanuottasilla. Ja ei edes kuulemma ole uusi asia.. Vuoden jälkeen vasta tähän puututaan ulkoisen ammattilaisen avuin. Voi voi. Vuosi...? Typeyyttä, epä-ammattillista, pelkuruutta ja vihastuttavaa sanon minä.
Noh, mikäpä minä olen muuta sanomaan, että jos alkaa mulla keittää ihan hitosti, niin lisää tekstiä tulee tänne siitä asiasta.

Ja kas kummaa, on kulunut jo pari viikkoa etten ole kuullut kahdesta ystävästäni yhtään mitään, vaikka olenkin yrittänyt tavoitella heitä. Kuinkakohan kauan saan vielä odottaa?

No saapahan sitten kertoa, että on tullut perheen lisäystä ja kihloihinkin ollaan kenties menossa..

pe 22.syyskuuta

"Emme voi kertoa kellon tarkkuudella ystävyyden nimenomaista syntyhetkeä. Samoin kuin astian täyttyessä pisara pisaralta, vihdoin yksi pisara saa sen vuotamaan yli, samoin monien ystävällisten tekojen joukossa on viimein teko, joka saa sydämemme pakahtumaan."

James Boswell (1740-1795) on näin kirjoittanut ystävyyden alusta.

Tänään, eilen ja uskon, että huomennakin tunnen Erityistä kiitollisuutta Erityisesti kolmeen Eri ihmiseen. (Ihania sanoja, jotka aloittavat itsensä kolmella kirjaimella ee, är ja ii.)
Heitä kaikkia yhdistää kuvaus "Ystävä, joka on läsnä pyyteettömästi". Vaikka olen kuinka yrittänyt purkaa mitä tarkoitan, kun olen heille kiitollinen, niin en pysty siihen. En vain löydä sanoja.

Kahta heistä en ole vähään aikaan, yhtä useammin. Kaksi heistä on jo aika vanhoja ystäviä, yksi tuoreempi. Kahden kanssa olen puhunut puhelimessa enemmänkin, yhden kanssa vähemmän. Kaikkien kolmen kanssa Telepatia toimii. Kaikki kolme varmasti tulevat toimeen keskenään täydellisesti.

Olen ylpeä heistä, olen iloinen heistä, olen onnellinen heistä aivan yhtä lailla kuin itsestänikin. Olemme auttaneet toisiamme monissa asioissa, olemme saaneet toisemme nauramaan. He ovat avanneet silmäni, antaneet minulle uusia arvoja. Ensimmäistä kertaa elämässäni käsitin mitä elintärkeän ystävyyden kokeminen voi merkitä enkä kuitenkaan tuntenut itseäni orjuutetuksi tai sidotuksi tuon kokemuksen tähden. Ja vaikka olemme/olisimmekin erossa, en aina kaipaa heidän tosiasiallista läsnäoloaan. Tieto heistä riittää.

"Rakkaus on kaviaaria ja hääkakkua, mansikoita ja kermaa.
Rakkaus on samppanjaa.
Ystävyys on vastaleivottua leipää, tuoretta voita, maalaisjuustoa
ja kannullinen teetä kahdelle.
Elämästä selviytyäkseen kannattaisi tietenkin yhdistää nämä molemmat.
Mutta ystävyys on helpommin sulavaa."

(Pam Brown s.1928)

to 14. syyskuuta

Minulla on ollut evättynä jo toista viikkoa vapaus kirjoittaa Journaliini, Blogiini silloin kun sitä olen tarvinnut. Sillä en omaa Omaa Internetiä.
Eilen päätin muuttaa asian sitoutumalla taloyhtiön laajakaista-verkkoon. Minä, ihmislapsi, joka kammoksuu Sitoutumista henkeen ja vereen, aamukahviin ja iltateehen, lupauduin johonkin pitkäaikaiseen. Tämän viikon aikana jonkun internet - sällin pitäisi tulla se asentamaan -tai jotain siihen suuntaan. En oikein ymmärtänyt koodi-kieltä.
Harmikseni huomasin, että koneeni on altis Viruksille. Voi Perse. Onneksi minä juon beroccaa.

Sekoamis-pisteeni on vaihtunut huutomerkkiin, tai kysymysmerkkiin. Mutta minultahan ei odoteta mitään siiheen suuntaakaan. Sillä omaan järkevyyttä ja ajattelukykyä. Tuntuu, että silloin kun on meneillään flippaus-meininki, muut ajattelevat että nyt on meneillään jotain suurta. Vaikka asia voisi olla ihan pienikin. Tai keskikokoinen. Tai ajattellaan vähäpätöisenä asiana. Joskus näen, luulen näkeväni sen heidän silmistään. Sen tietynlaisen pakokauhun, säikähdyksen tai välttelyn. Ehkä tämä työ, jossa yritän ymmärtää, yritän olla järkevä, kun toinen ei jaksa tai ei omaa siihen vielä tarvittavia taitoja, syö minun asiat ja tunteeni. Tai kun kykenen kenties auttamaan muita pikku ongelmissa, osaan myös ratkoa ne omalta kohdalta. Tietenkään se ei ole niin. Ellen sitten syrjäytä tunteitani. Syrjäytä itseäni.
Osaan kaiketi kuunnella, osaan saada ihmiset kertomaan minulle, tahdonkin asian olevan niin. Toisinaan en. Toisinaan tunnen siitä syyllisyyttä. Tai turhautuneisuutta.
On hetkiä. Ne hetket ovat kammoksuttavia. Sillä silloin minä en jaksa kuunnella, en jaksa neuvoa, keksiä vastauksia, en jaksa tukea, en vain jaksa olla vahva.
Muistan erään kerran muutamia vuosia sitten, jolloin eräs henkilö kertoi minun muuttuneeni, olin tullut heikoksi. "Sä olit ennen paljon vahvempi, kannoit ittees. Nyt sä oot jotenki romahtanut. Sä et ees itkenyt ennen. Sä tuit meitä, mua."
Jälkeen päin hän kertoi, että hän oli silloin tavallaan menettänyt ihmisen, johon oli voinut nojata ja tukeutua pelkäämättä että se sortuisi. Samalla hetkellä näin itseni pakkaamassa tavaroitani ja lentämässä pois.
"Hitto mä mikään kivi oo" ajattelin. Olin aina muka pärjännyt horjumatta. Olin. Tottakai olin. Mutta minulla olikin erilaisia selviytymiskeinoja. Ja kun keinot olivat lopussa, sain voimaa lähdöstäni. Ja kerrankin, sain elää itselleni.
Että niin.. No tuen vieläkin. Tietenkin.
Viime vuoden sain olla oma itseni, heikkonakin. Ilman, että kukaan kyseenalaisti. Minulla ei ollut menneisyyttä heidän kanssaan, minulta ei odotettu yhtään mitään. Pystyin sekoamaan ilman, että tunsin syyllisyyttä. Pystyin iloitsemaan ja lujaa. Nauramaan äänekkästi. Hiljaa vedet silmissä.
Vieläkin pystyn. Miksen. Mutta pelkään silti. Ymmärrän, että ei voi juuttua paikoillaan miettimään liikaa. Asiat ovat ohimenevia jollakin tapaa. Silti ymmärrän jäljet, joita kokemat asiat ihmiseen jättävät.
Minuun jälki jätti ison aukon. Joka toisinaan on hiljaa, toisinaan huutaa -ymmärrystä.

ke 6. syyskuuta

Eilen vielä oli älyttömästi kerrotavaa ja sanottavaa tänne, mutta jotenkin fiilis meni aamusta lähtien. Joogan sijasta varjonyrkkeilin itseni liikkeelle, josta pääsin ylikierrokseen.
Se tila on mahtava voima, kykenee heittäytyä eteen tuleviin haasteisiin ja pysähdyksen tullen tahtoo vain jumittaa.
Ilta hoitunee mukisematta työkentällä. Päivästä hoitelin jo seuraavan työpaikan verkostoja.. Hykerryttäviä mahdollisuuksia edessä.

ma 4.syyskuuta

Argh. Pää räjähtää ja käärmeet luikertelee silmistä. Nukuin yksitoista tuntia. Taisin olla väsynyt. Olen vieläkin. Ei jaksa tänää duunissa noita nuoria älämölöjä. Ei. Ei jaksa huomisia aloituspäiviä. Ei. Ja huomasin viikonloppuna, etten jaksa myöskään mitää helvetin teinejä, itsekkäitä ja kakaramaisia, spekulointeja ja nyrpistysneniä kun olen itse viihteellä. Voi Fitu, sanon minä. Ja kun alkaa fituttaa, niin tulee vedettyy herneet ihan liian helposti ihan tyhmistä asioista, joihin yleensä kohottaisin olkapäitä "ihan sama" ajatuksilla, ja kun niin ei sitten tee, alkaa fituttamaan itseään lisää, josta seuraa että alkaa käyttämään Big Brotherissakin viljeltyä v- alkuista sanaa aivan turhan usein. Joo, olen hirviö.
Miksei asiat voisi sujua niin kuin..niin kuin.. kuin liukastusvoiteella.

No ehkä hieman ylireagoin, mutta olenkin siinä pro. Ja hiton ylpeä siitä. Itseironisesti tiätty. Mahtitahtia.

Odotan yhteen levyyn nimmareita. Heh. Pistin kaverini pahaan asemaan, ronkkippa nyt haudatun bändin luut eloon hetkeksi, jotta saan mitä haluun. Toisaalta on kiva laittaa toiset sellaiseen asemaan, sillä olen hirviö.

la 2. syyskuuta - su 4. syyskuuta

Koti alkaa näyttää pian kodilta. Baarit vieläkin baareja ja miehet miehiä. Huokaus.

Harmittaa vain suunnattomasti, ettei siitä interentin asentajasta kuulu yhtään mitään.

Suunnaton ja loputon kiukutus sunnuntaina. Onneksi sinappisilli auttoi.

pe 1.syyskuuta

Ensimmäinen yö uudessa kodissa on takana. Nukuin hyvin, mutta aivan liian vähän. Olen väsynyt. Väsynyt väsynyt väsynyt väsynyt.

Tainnut nukkua liian vähän viimeiset pari viikkoa. Tarvitsen hyvin nukuttuja öitä. Tarvitsen tarvitsen tarvitsen tarvitsen.

Mutta muutto meni hyvin. Organisoin loistavasti kantajia jokaiseen pisteeseen. Apurit, tai voisiko sanoa nuo työntekijät olivat oikein vahvoja. Taidan perustaa muutto-firman nimeltä 'Rita ja Lapin pojat'. Voi pojat!

Pitkästä aikaa viikonloppu vapaana. Ei kyllä tämä ilta, mutta tämä meneekin vaikka päällä seisten. Hitsi vieköhön!
Huomenissa pääsen sisustelemaan asuntoani erilaisiin tunnelmiin; Pariisin urbaaniin boheemielämään ja Nizzan välimerelliseen raikkauteen.
Ah!

(tässä kohden naureskelen..)

ke 30.elokuuta

Haluaisin syödä kanssasi jäätelöä. Katsella aamuisin, kun luet lehteä. Pyyhkiä leuastasi leivän murusen. Juosta raitiovaunuun sateessa. Juosta metroon auringon paisteessa, ettei myöhästytä töistä. Riidellä ja sopia. Riidellä, mököttää ja laittaa tekstiviestin töistä. Nähdä illalla ja halata. Halata aamulla. Käydä kaupassa. Työntää ostoskärryjä Ikeassa. Istua kanssasi kahvilassa ja olla puhumatta toisilleen. Katsella sinua kujeilevasti. Odottaa kipeänä kotona, tietäen että tulet pian jäätelön kanssa. Vuokrata elokuva kanssasi. Syödä meille valmistamaasi ruokaa. Syödä meille valmistamaani ruokaa. Soittaa sinulle, kun harmittaa. Kuunnella sinua, kun sinua harmittaa. Innostua kanssasi. Kuunnella metsästystarinoitanne. Luottaa sinuun. Värjötellä pakkasella ulkona odottamassa, kun unohdin avaimet. Nähdä hymysi. Nähdä kyyneleesi. Pestä yhdessä pyykkimme. Ripustaa ne sitten narulle. Heittää lasi seinään, kun hermostun tietäen ettet suutu. Pyytää tuhannesti anteeksi. Olla huolissani, kun olet kaljottelemassa kavereittesi kanssa ja unohdit ilmoittaa. Suuttua siitä. Kuulla, ettei niin enää toistu. Ja leppyä. Laulaa jukeboxin tahdissa kanssasi. Tavata vanhempasi. Pyytää sinua vaihtamaan uusi lamppu asuntooni. Juoda hirveät humalat kanssasi baarissa. Vetää kalsarikännit kotona. Lentää lomamatkalle. Nukkua hotellissa kainalossasi. Nukkua kotona kainalossasi. Antaa sinulle lahja. Saada sinulta lahja. Kävellä käsikädessä ja näyttää typerän rakastuneelta. Tehdä yhteisiä suunnitelmia. Luopua omistamme joskus toisen takia. Käydä torilta hakemassa muikkuja. Keskustella elämistämme ennen toisiamme. Olla koko päivä sisällä kanssasi. Kutsua ystäviämme juhlimaan vuosipäiväämme. Kuulla äänesi puhelimessa, kun olemme tyttöjen kanssa ulkona. Heittää sinua lumipallolla. Saada sinulta lumipesu. Hankkia kissa. Keksiä sille nimi. Olla baarissa ystäviemme kanssa, puhumatta toisillemme lainkaan, katselemme vain toisiamme toisinaan. Tanssia oikein hulluna hölmösti. Tanssia rauhallisesti ja hiljaa. Astella nurmikolla. Oppia sinulta ymmärtämistä. Oppia sinusta asioita. Antaa meidän pitää jotkut omat asiat ominamme. Saada sinulta avain asuntoosi. Lukea sinulle pätkän naisten lehdestä. Lukea sinulla pätkä romaanista. Antaa sinulle avain asuntooni. Arvostella missejä kanssasi sohvalta käsin. Mennä katutaiteilijan malliksi lomamatkallamme. Laittaa se seinälle. Käydä elokuvissa ja syödä popcorneja, että maha tulee kipeäksi. Syödä ravintolassa monia kertoja. Saada sinulta tekstiviesti kesken kokouksen. Ikävöidä sinua. Nauraa kanssasi. Tuntea ja kuulla, että oikeasti välität minusta.

su 27.elokuuta

Tietääkseni, jos ison reiän tai aukon täyttää, on silloin se täysi ja tuskin siitä suurenee.

to 24.elokuuta

Taitaa olla aikaa kulunut viimeisestä merkinnästä. Ja edellinenkin oli aika "laitonta" meininkiä. Runo. Pah. Voisi kuitenkin sanoa, että olen kaiken ajattelullisen toiminnan, pohtimisen ja niin edespäin, käyttänyt itseni viihdyttämiseen; lukemiseen. Ja kun kunnon kirjoihin pääsen käsiksi, en nyt sitten tarkoita mitään über -ajattelijoiden kirjoituksia tahi kunnon tiiliskiviä, vaan kunnon kirjoja minunlaiseni ihmisen viihdyttämiseen, en tohdi lopettaa ennen kuin viimeinen sivu on käännetty. Siinä välissä, lukemisen ja viimeisen sivun, teen vain pakolliset toiminnot; syön, nukun ja käyn töissä sekä tapaan ystäviä. Hetket yksin on pyhitetty kirjalle.
Nyt kuitenkin, viimeinen kirja luettu erään kirjailijan suomennoksista, jonka myös koiruus luki, tosin hieman raadollisemmin ja raateli sen, joten voin taas antaa aivojeni sulavasti rullata jotain keskinkertaista ulos koneelle.

Perjantaisin minulla on etuoikeus saada yhdeltä rakkaus-runoilijalta runo sähköpostiin. (Saa tämän naisen tunne-elämään pientä pehmeyttä..) Ja tänään perjantaina oli tullut sellainen jälleen, joks minusta se oli kerrassaan mainio. Sillä nykyäänhän meillä on toisinaan tarve, joskus jopa aina alitajunnassa, saada asiat itselleen suotuisaksi taikka omaksi, tehdä ehkä jopa muiden epäonneksi tekoja; keinoja kaihtamatta tai piittaamatta hyviksi luetuista, kohteliaista käytöstavoista tai joskus jopa vallitsevista laeista. Eikö näin? Minä ainakin voin nostaa käteni ilmaan myöntymisen merkiksi.
Mutta kerrassaan oli ihanaa lukea tässä aamusella teksti, jossa kehoitettiin hinnalla millä hyvänsä, että mitään muuta ei kannata tehdä, kuin rakastaa hillittömästi, hintaa kyselemättä.


No, ehken kuitenkaan ihan hinnalla millä hyvänsä, on minulla vielä ennakkoluuloja ja kyllä toisinaan, ehkä aina, kysyn kyllä hintaa, sillä ylpeys on pirunmoinen kaveri. Mutta tuo virke, on silti mainio. Kaikesta huolimatta.

ke 16.elokuuta -pe 18.elokuuta

Hymy on maailman
ensimmäinen irtolainen
Kukaan ei täsmälleen tiedä
missä hymy asuu,
millä tähdellä

Hymy tulee ja menee,
ei jätä käyntikortteja,
koordinaatteja

Joka kerta kun hymy
valitsee sinut
hetkeksi,
hymyile,

hymyile
niin kuin hymyilisit joka hetki,
aina

ti 15.elokuuta

Maailman kaikista muista tärkeistä asioista täytynee muistaa se yksi tärkeä; ettei unohda sen yhden soiton ja puhelun tärkeyttä, sen tuomaa hyvinvointia ja positiivista mieltä. Vaikka keskustelun aikana punainen lanka poukkoileekin välillä vihertävään ja keltaiseen (ah, näitä vertauskuvia), niin sepä juuri onkin sen homman ydin. Ne irtolangat pystyy solmimaan kokonaisuuteen, jos on partio-taitoja tahi martta-lahjakkuutta yhtään olemassa. Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Niin myös aatoksistamme.
Nyrkkeilijät sparraa treeneissä kilpailuun, meidän täytyy sparrata toisiamme elämäämme. Kiitos.

ma 14.elokuuta

Itseasiassa, elämä alkaa pikku hiljaa lähteä eri suuntaan.. Tietenkään en jätä joitain asioita, mutta muutoksia luvassa.

Ja pieni piiri pyörii.

su 13.elokuuta

Ja nyt kyllä tuntuu, että olisi vanhentunut vuosia eilisen baarikierroksen jälkeen. Huh- Onnekseni, tukan leikkuu, ihanainen kylmä kaakao Loosessa helpotti kummasti. Ja Niin! Muhkea lukuelämys lainattu työkaverilta. Olen rakastunut Nicci French:n kirjoihin!

Koiruuden kanssa iltakaakaolla Pahamaineisessa pisti ajattelemaan, että joskohan olisi aika hankkia elämä..

la 12.elokuuta

Hurlumhei, ja teki Belgian aerobiset lajit sen, ettei reilu vuoden takaiset housut enää mennööt jalkaan. Äitillä siis niitä kokeilin samalla kun maistelimme ihania karjanpiirakoita sekä makoisaa mustikkapiirakkaa.
Ihmiset täyttävät vuosia ja itse sitä vain nuortuu. Buahahaa.

pe 11.elokuuta

Niin on hitto soikoon kaloja meressä, mutta pyydystin yhden! Minä sain sen asunnon! Sain hitto soikoon! Ja seuravat vuodet minä aionkin uiskennella kuin kala vedessä sopimukseen kuuluvassa uima-altaassa, ha. Tai ainakin yritän olla pelkäämättä vettä, sillä kotonahan pitää tuntea olonsa turvalliseksi.

En voi muuta kuin huokailla ja olla onnellinen. Nyt on pieni stressi poissa ja voin nukkua yöni hyvin. Paremmin. Tiukan paikan tullen, jääkaappi on kävelymatkan päässä.

to 10.elokuuta

Taas asuntoa katselemassa. Ja varmaan taas puhelu, joka ilmoittaa kaloja on meressä yllin kyllin. Etsi kuule muualta.

Hengittelin syvään illemmalla, keskityin kuuntelemaan.

Jäin myös koukkuun yhteen kirjaan. Ihanaa.

ke 9.elokuuta

Otti, jätti ja lähti. Järki jäi.

ti 8.elokuuta

Ei sitten yhtään mitään muuta kuin elokuvaa ja yhtä kirjaa.

Mahtavaa.

ma 7.elokuuta

Illan kävelyn ja kahvittelun jälkeen.

Joskaan koskaan elämän syvimmillä pohdiskeluilla, en ole tullut ajatelleeksi että olen oiva ihminen antamaan anteeksi ja ymmärtämään asiat laajemalla perspektiivillä. Voihan se tarkoittaa myös sitä, etten kykene olla selittelemättä asioita, jotta minuun henkilökohtaisesti ei ehkä sattuisi liikaa. Jos näin, niin välttelen hankalia tilanteita. Mutta mikään näistä ei korjaa sitä tosiasiaa, että luon johtopäätöksen ihmisestä hänen tekojensa kautta ja se olkoon niin kunnes toisin todistetaan. Olen pyrkiväinen sisällyttämään hienot ihmiset elämääni, mutta varovaisuuden nimissä, se miten lujaa ja vaihdilla he pääsevät käsiksi omaani riippuu kuinka usein joutuu miettimään vilpillisyyttä ja laskelmointia. Ja kun niin käy, yhtä lailla samoilla nopeuksilla he kyllä potkaistaan piirun verran kauemmaksi, jos on tarvetta siihen.

(Koiruus oli töissä kanssani ja hyvin näemmä viihtyi. Kuten kollegatkin.)

su 6.elokuuta

Mitä ihmettä? Pää vetreenä, ajatukset suht ojossa ja suu pepsodentin makuisena! Aamulla! Herätessä! Yksin ja kotona! Sanoinkuvaamattoman rentouttavan hykerryttävää.

Käyskennellesäni Kallion katuja pikku-Jepen kanssa, tajusin etten ollut aikaisemmin tuntenut oloani niin yksinäiseksi kuin juuri silloin. Onko tämä se -kaiken-jälkeen-on-ontto-olo -tila?

Laatuaikaa ystävien kanssa kello kolmesta eteenpäin. Kahvittelu, ruuittelu, jätskittely ja naurettelu. Sanoisinko, että oli ihan hot-hot-hottis-päivä.

la 5.elokuuta

Ihan välttämättä en olisi halunnut herätä eilisen illan viinin maku suussa sekä pään pienoisessa jomotuksessa. Vaikka hienointa olikin perhesuhteiden ylläpitäminen pahamaineisessa. Ihan huippua. Yritin jamitella ja etsiä soittoboksista biisiä "I will stand by your side, now and ever". Ei ollut. Yht'äkkiä kyseinen pamahtikin soimaan tiski-baari-jukka-mikon toimesta. Ihan huippua.

Siis tämä Päivä meni sievästi hyräillessä ja huutamalla metsään- kyllä vastattiin. Ihan huippua. Yöllä oli kaunista kävellä kotiin. Naapurilla on aina niin mukavia asioita kerrottavana.

pe 4.elokuuta

Ei sillä, että niitä puheluita olisi kiva saada. Silloin ainakin, joku soittaisi ja muistaisi.
Siksipä meninkin baariin.
Unelmat jäävät tältä erää toteuttamatta.

to 3. elokuuta

Asuntoja katsellessa saan päästää mielikuvituksen valloilleen miten rakentaisin oman pikku pesän, jossa asuisin seuravaat vuodet.
Laitankin sängyn tuohon, ja tuon seinän voisinkin maalata ja tuohon sopisi uusi traakkipuuni, jonka katveessa hörppisin aamukahvia ja nauttisin iltateestä. Kulmaan laittaisin läppärini, ikkunani muuhun maailmaan. Keskustelisin ystävilleni ympäri maailmaa ja kuuntelisin sointuja jazzin.

Seuraavana päivänä odotan kuumeisesti kännykkäni pirinää;
enemmän kuin yhdenkään miehen lupaamaa soittoa; enemmän kuin sitä puhelua, joka saa sinut hymyilemään pelkästään kun kuulee äänen; tokkopa silloin aina väliä kuinka paljon sieltä tulee niitä "muka totuuksia ja lupauksia".
Sillä tässä ratkaisee lause. Joka muuttaa kaiken.
En pysty itseäni huijaamaan, enkä liikoja toivomaan, en valkoisia valheita tai niitä tummempia kuulemaan. Se kun ei ole millään lailla ole mahdollista.
Miksen aina voi ajatella näin.
Sitten elämä ei olisi toisinaan yhtä surrealistista, kuplivaa, hykertelevää. Olisi tylsää. Ja Ikävää. Liian totuudemukaista. Kait.

ke 2.elokuuta

Hei, moi. Kukas sä oot? Mitä duunailet?"
"Ai, kui?"
"Ni mikä sun nimi, ootsä duunis tai opiskeletsä--?"
"Joo, oon duunis.."
"Niin mäki. Oon muuten mainosalalla. Se vasta on jotain. Näkee vähän huippu tyyppei, ju nou. Kelailin nyt alkaa tuottaa ite vähän jotain. Ku on noit frendei, kato. Mut hitto niit hännystelijöitä on. Ei niistä koskaan pääse eroon.. Pari frendii jotka on näit rokkareit, on muuten aika pinnalla, mut emmä välitä siitä niin. Hyvii tyyppei kato. Ni, ne kerto et niit on aina, siis hännystelijöitä, bändäreitä ja silleen. Eiks ni? Mitä sä muuten teet? Kenen kaa sä oot täällä..?"
"öö, mä oon ihan itekseni tässä. Luen tätä lehteä tässä ja ihmettelen. Oon nuorisotyöntekijä."
"Ai. Mitä sä niinku teet? Jotain huligaanei nuorii vai.. Hitto ite muistan et oli ihan sairaan rasittava teini..Eiks sul mee hermot?"
"No eii..Ihan mukaviahan nuo on. Ihmisiä. Ja ihan nastaa duunia, nuoret on sen verran aitoja kuitenkin ja varsinkin alle--"
"Eli ei mitää muuta..?Joo..no itse asiassa, mun pitääki mennä...Tuol on pari frendii."

ti 1.elokuuta

Kuuntelin yhtä yhden miehen kitaraa ja laulua uudelleen. Ja uudelleen. Mietin kuinka voikaan olla mahdollista sen tuoma energian määrä, vaikutus ja voima -sillä ihan näistä meno musiikeista ei ollut todellakaan kysymys. Lyriikka oli hieman samankaltainen kuin Jouko Sirolan novelli Tällaisia lauseita. Joka on yksi kirjoitus, jota voin lukea aina uudelleen. Ja uudelleen.

ma 31. heinäkuuta

Papin ja baarimikon ammateissa on yhtäläisyyksiä: molemmissa täytyy osata kuunnella ja antaa elämänohjeita tuomitsematta ketään.

Harrastin tänää valokuvausta ja mastelin meren antimia.

su 3o.heinäkuuta

Ihan hukassa. Lost. Jekkuilua siis.

ma 24.heinäkuuta - la 29.heinäkuuta

Smoos.
B ja E laskeutuivat Suomen kamaralle. Hippailua aika lailla. Helsingin kauneutta. Grillausta Vantaalla. Mustikoita metsästä. Oli hyvä saada heidät käymään täällä. He ovat tärkeimpiä. Uusinta ensi vuonna. Sillä mattolaituri, kesäpäivä, mäntysuopa, illan hämäryys ja viini jäivät seuraavaan kertaan.

Ja ensi kertaa tänne tuloni jälkeen -Olen.

Olen.

su 23.heinäkuuta

Wow. Mikä ihanuus. Ei mitää kipua missään. Fransmanni visitoi L-singissä- laatuaikaa.
Ilta tosin meni viihteen puolelle. Ennen sitä metsässä naisten kanssa.

Tutustuin Lontoolaiseen rockiin.

la 22.heinäkuuta

Kooma...

Siksi koska. Kalliosta Lehtimajaan, josta Pahamaineiseen. Sieltä minulle uutukaisen, myöskin Vatsan tahi Mahan hyvinvointiin tarkoitetun kautta "yökerhoilemaan"vuodeksi Hukattuun ja nyt jälleen Löydettyyn.

Tällaisen jälkeen ei voi löytää itseään kotoolta (jos siis sellaista olisi), joten otin perin järkevän liikkeen ja kyyditsin itseni entisen työpaikkani lähistölle, sillä tuntuma oli hyvä siinä vaiheessa hyvä. Eikä naisen vaisto pettänyt.

Bussissa kotiin päin, päivän jo ollessa pitkällä, oli tarjolla sopiva olkapää, jota vasten kipeähkö ohimo sopivasti lepäsi.


Loppupäivä happoillessa ympäri cityä ja palauttamassa ruotiin suhteita.

pe 21.heinäkuuta

Että pyöräilessä tulee kuuma. Varsinkin sisätilassa, jolloin ei mennä eteenpäin, ei sitten yhtään. Eteenpäin mentiin kehon muokkauksessa. Kuitenkin.

Mietin usein miltä tuntuisi kulkea maiden halki pyörällä. Jo täällä tuntuu, että kaupunki on iholla kun viilettää eteenpäin tahi silmäilee sunnuntai vauhdissa ympäristöä. Saattaisin siis jopa nauttia. Myös siitä sadistisesta puolesta.

Taidan mennä miettimään mahdollisuuksia tuohon baariin, joka niin kovasti minua miellyttää.

to 20.heinäkuuta

Mielettömästi onnea. Olla täällä taas!

Ylhässä yksinäisyydessäni olen totisesti sitä mieltä, että ihmisen paras on kaveri on ihminen itse.
Kuka muu kärsii yhtälailla, kuka muu on iloinen yhtä paljon, kuka muu on vilpittömästi kanssasi niissä tunteissa kokonaisvaltaisesti kuin sinä itse.
Tietenkin harmihduttavasti dialogia ei voi vääntää yhtä huolettomasti tahi vakavissaan. Aikas hankalaa on peilata kertomuksiaan ja kokemuksiaan itsensä kanssa.

Toisaalta, Turhasta kuitenkaan ei tarvitse jutella. Vaikka ehkä haluaisinkin. Mutten kuunnellakseni toisen egoilua tai jakaakseni omaani. Ihan vain Tasavertaisuudessa, ilman Ylenkatsetta keskustella. Olla hiljaa on myös kaunista.